Sukupuoli ei tee kenestäkään sotilasta

Kirjoittaja:

Kirjoitan tätä isänpäivänä, kun olemme taas saaneet kuulla ja lukea sopivista lahjoista isille. Kirjakaupat myyvät dekkareita ja sotakirjoja, radiossa Neste kertoo miesten olevan yksinkertaisia ihmisiä ja toivovan vähän parempaa lasinpesunestettä lahjaksi, lehtihyllystä on nostettu sotien sankarit liite esiin ja Museokorttiakin mainostetaan, että sillä pääsee myös Ratsuväkimuseoon ja Ilmatorjuntamuseoon, sillä eihän isiä taide kiinnosta. Museoitua testosteronia tosiaan, kuten Museokortin mainoshenkilö kirjoittaa. Sodan ihannointi on jostain syystä muodissa, ja niinpä asevelvollisuudella ja myyteillä ylläpidetty maskuliinisuuskin kelpaa.

Yksi yleiseksi kutsutun eli miehiä koskevan asevelvollisuuden varjopuolista onkin juuri se, että se osaltaan pitää yllä vanhentuneita käsityksiä miesten ja naisten paikoista yhteiskunnassa. Nykyisen hallituksen hallitusohjelma linjaa, että Suomessa miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Räikein ja konkreettisin esimerkki tästä on juuri asevelvollisuus: järjestelmä, jossa synnytyslaitoksella arvotaan ihmiselle sukupuolen perusteella enemmän tai vähemmän velvollisuuksia suhteessa kotimaahan.

Asevelvollisuuden ongelmat eivät rajoitu siihen, että nuorten miesten täytyy käyttää 5,5-11,5 kuukautta elämästään tehden jotain, mille ei ole järkeviä perusteita. Se vaikuttaa siihen, mitä me ajattelemme miesten ja naisten paikasta yhteiskunnassa ja niistä kyvyistä, joita oletamme ihmisillä olevan. Sukupuoli ei niitä kuitenkaan todellisuudessa määrittele, vaan ihmisen henkilökohtaiset ominaisuudet, kiinnostuksen kohteet, harjoitus, lahjat ja motivaatio.

Tässä Paxissa Aseistakieltäytyjäliiton Kaj Raninen käy läpi siviilipalvelusselvitystä ja sen ongelmia ja kerromme ennätyskorkeista reservinkieltäytymisluvuista. Tulevana vuonna järjestetään tavallista enemmän täydennyspalvelusmahdollisuuksia, joten nyt on hyvä hetki erota armeijasta, jos reserviin kuuluu.

Pääsemme myös kurkistamaan tutkija Liisa Kauppilan tekstin kautta Arktiksen mahdollisuuksiin rauhantuojana, Tunisian Nobelin palkinnon taustoihin Anna Juholan tekstissä ja myös kurkistusikkuna Brahim Buhaian kirjeiden kautta Länsi-Saharaan on edelleen auki.

Timo Mielonen valottaa meille tuoreen Saara Jantusen kirjan ongelmia, kerromme Kiinan nousseen maailman kolmanneksi suurimmaksi aseviejäksi ja Tuuli Vuori raportoi Koreassa järjestetyistä mielenosoituksista.

Lehden numero: