Laulu rauhalle

Kirjoittaja:

War is over, if you want it
War is over now

Joulukuussa saattaa ostoksilla ollessaan kuulla säkeitä John Lennonin ja Yoko Onon kappaleesta ”Happy Xmas (War is over)” (1971). Harva jää kiireessään pohtimaan sanoitusten merkitystä saatikka laulun syntyä. Kuitenkin kyseessä on eräs tunnetuimmista ja esitetyimmistä rauhanlauluista. Lennon kirjoitti tekstin osana Vietnamin sodan vastaisia protesteja, tarkoituksenaan muistuttaa kuulijoita siitä, että sota syntyy ihmismielissä ja voi jatkua vain niin kauan kuin ihmisten enemmistö ei nouse sitä vastustamaan.

Vastaavia esimerkkejä on lukemattomia ympäri maailmaa: lauluja, joilla on vastustettu sotaa; sanoituksia, joissa on kritisoitu asevarustelua tai vaadittu oikeudenmukaisuutta, sävelmiä, joilla on motivoitu rauhanaktivisteja. Osa kappaleista on jäänyt lähes unohduksiin, mutta monet ovat edelleen rakastetuinta musiikkia niin rauhanliikkeessä kuin laajemminkin. Rauhanlauluja on myös kerätty kokoelmiin. Suomessa toteutettiin 1980-luvulla Merja Hurrin (nykyisin Minkkinen) johdolla laaja perinnekeräys, josta syntyivät kirjat Rauhanlauluja (1982) ja Rauhanlauluja II (1984).

Ydin-lehti ja rauhanjärjestöt järjestivät lokakuussa musiikkimessuilla Peace! Rauhanlaulujen parhaimmistoa -tilaisuuden, jossa kuultiin ikivihreitä rauhanlauluja. Päätoimittaja Arja Alhon juontamassa tilaisuudessa keskustelemassa ja musisoimassa olivat rap-artisti Karri Miettinen eli Paleface ja jazz-laulaja Kirsti Alho.

Tilaisuudella haluttiin muistuttaa rauhantyön merkityksestä. ”Rauhaa on ruvettu pitämään itsestäänselvyytenä”, totesi Arja Alho. Kun seuraa maailman tapahtumia, on kuitenkin ilmeistä, että tekemistä on yhä ja paljon. Tarvitaan myös erilaisia keinoja rauhantyöhön muuttuvassa maailmassa. Musiikilla voi olla tässä roolinsa.

Rauhanlaulujen teksteihin kiteytyy jotain olennaista ihmisyydestä, elämästä ja lähimmäisyydestä, ja ne voivat viitoittaa tietä siihen, kuinka rauhallisempaan maailmaan päästään. Arvo Salon Ydin-lehdelle aikanaan antama ohje, ”kirjoittakaa suuria ajatuksia pieniin lehtiin”, toteutuu pidemmälle vietynä rauhanlauluissa. Yhteen kappaleeseen, jopa säkeistöön tai säkeeseen, voidaan tiivistää maailmantilanne, yksittäisten ihmisten kohtaamat haasteet sekä ratkaisuja siihen, kuinka maailmaa voidaan parantaa.

Matkalla rauhanlaulujen historiassa

Rauhanmusiikilla on monisatavuotinen historia. Monet varhaisimmista rauhanlauluista olivat uskonnollisia tai kritisoivat vallanpitäjiä. Sodanvastaistakin musiikkia tehtiin, mutta pasifistiset laulut yleistyivät toden teolla ensimmäisestä maailmansodasta alkaen. Peace!-tilaisuus aloitettiinkin maailmansotien välisen ajan Suomesta.

On jo aika ihmisyyden voittaa,
sodan julmat kauhut lopettaa

Ensimmäisenä kuultiin Elsa Rauteen 30-luvulla kirjoittama ”Veli, sisko”, joka on yksi ”Suomen historian legendaarisimmista rauhanlauluista”, kuten kappaleen esittänyt Paleface asian ilmaisi. Lyriikat syntyivät Italian miehitettyä Etiopian vuonna 1935, ja laulussa yhdistyvät työväenaatteellinen sorronvastaisuus, anti-imperialismi ja toivo rauhasta.

Ajassa kuljettiin eteenpäin toisen maailmansodan jälkeiseen tilanteeseen, jossa sodanvastaisuuden rinnalle tuli yhä vahvemmin pasifismi ja huoli esimerkiksi ihmisoikeuksista. Seuraava laulu oli Pete Seegerin tunnetuksi tekemä ”Where Have All the Flowers Gone?”, jonka levytti aikoinaan myös ”Lili Marleenista” tutuksi tullut berliinitär Marlene Dietricht.

Kirsti Alho kertoi, kuinka ”Lili Marleen” yhdisti toisen maailmansodan aikana sotilaita rintaman eri puolin. Radio Belgrad lähetti kappaleen aina puolenyön aikaan, jolloin koitti päivittäinen tulitauko.

Kirsti Alho ja Eero Ojanen Kuva: Pekka Elomaa

Sotilaat on kadonneet,
poveen maan on joutuneet

(suom. Veikko Vallas-Saukki)

Toisin kuin ”Lili Marleenin”, Kirsti Alhon tilaisuudessa saksaksi esittämän ”Saq mir wo die Blumen sindin” sanat ovat selkeästi sodanvastaiset: kukkaset ovat kadonneet, sillä ne on poimittu sotilaiden haudoille.

Englanninkielisen version kuuluisaksi tehnyt Pete Seeger oli myös eräs Yhdysvaltain kansalaisoikeusliikkeen ikoneista. Hänen esittämänään liikkeen tunnus, ”We Shall Overcome”, levisi entistä laajemmalle kuulijakunnalle ja lopulta erilaisiin kampanjoihin ympäri maailmaa. ”Where Have All the Flowers Gone” ei ole juuri tuntemattomampi – rauhanlaulutilaisuudessakin lähes jokainen oli kuullut kappaleen aiemmin.

Kansalaisoikeusliikkeestä oli helppo kulkea kohti monipuolisempaa rauhankäsitystä. Rauha ei ole vain sodan puutetta, vaan oikeudenmukaisuus ja mahdollisuudet perustarpeiden tyydyttämiseen ovat yhtä tärkeitä. Kahdessa seuraavassa laulussa teemaa lähestyttiin hieman eri puolilta.

Won't you help to sing,
these songs of freedom?

Bob Marleyn ”Redemption Song” on historiansa aikana tuonut toivoa monille. Joitain vuosia sitten olin kuulemassa luentoa, jossa erään afrikkalaisen kaupungin kaduilla orpona kasvanut professori kertoi laulun kuultuaan ymmärtäneensä ensimmäisen kerran, ettei toivottomalta tuntunut tilanne ollut hänen oma vikansa ja että parempaan elämään saattoi päästä.

Globaali vastuu – ja sen puute – ovatkin kantavia teemoja kaikessa Marleyn tuotannossa. ”Bob Marley oli ensimmäinen kolmannesta maailmasta ponnistava iso maailmantähti, joka puhui myös kolonialismin jäljistä ja afrikkalaisten orjien diasporasta”, Paleface kertoi. ”He was not a man, he was a movement.”

Imagine all the people
sharing all the world

”Imagine”-kappaletta Paleface puolestaan kuvaili “rock-hymneistä yhdeksi mailman tunnetuimmista”. Kappaleessa pohditaan niin ahneuden kuin äärimmäisten kantojen vaikutusta sotien syntyyn. Millainen maailma meillä olisi, jos poistettaisiin omaisuuskiistat ja uskonnolliset erimielisyydet tai valtioiden rajat?

1960-luvun loppupuolelta yhä poliittisempaa musiikkia tehnyt John Lennon antoi kaikkensa aatteelleen ja toi yhteiskunnallisia asioita esiin. Biisin kirjoittajana hän oli ”omaa luokkaansa. Lennonin soolomateriaali on kuin lähde, josta voi aina vain ammentaa jotain uutta.” Paleface pohti myös: ”Mihin Lennonin musiikinteko olisi mennyt vaikkapa 90- tai 2000-luvulla?”

Paleface Kuva: Pekka Elomaa

Jäähyväiset aseille joilla elämää suojellaan
Jäähyväiset aseille joilla elämä tuhotaan

Seuraavaksi matkattiin takaisin Suomeen ja 70- ja 80-luvuilla kasvaneeseen ydinsotaa vastustaneeseen liikehdintään. Musiikillisella rintamalla taistoon lähti myös nouseva punk-liike. Vuonna 1979 Kollaa kestää -yhtye oli levyttämässä uutta albumiaan, kun huomattiin, että yksi kappale uupui vielä. Aukkoa paikkaamaan kirjoitettiin laulu, joka sai nimekseen ”Jäähyväiset aseille”.

Kappaleessa paitsi toivotaan loppua asevarustelulle, myös rohkaistaan kyseenalaistamaan opittuja totuuksia ja toimimaan paremman maailman puolesta. ”Tänään jaksan nousta seisomaan / tänään lähden maailmaan / omaa tietäni kulkemaan / tahdon nähdä mitä on seinien takana.”

Kaiken maailman välillä raja,
kahden rintaman välillä viha,
kahdelta taholta kaikuu huuto:
”Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan!"

Kirsti Alho esitti ”Jäähyväiset aseille” -laulun lisäksi Aura Sinervon 30-luvulla sanoittaman ja Henrik Otto Donnerin säveltämän kauniin ”Rajan”. Siinä ollaan konfliktien ytimessä, yhteisymmärryksen puutteessa, haluttomuudessa keskustella ja kuunnella toista. Parhaimmillaan rauhanlaulut voivatkin auttaa näkemään perimmäisiin ongelmiin. Ratkaisuja on aina enemmän kuin osapuolet ovat valmiit näkemään niin kauan kuin he turvautuvat yksipuolisiin totuuksiin ja toistensa syyllistämiseen.

Rauhanlauluissa keskiössä ovat usein sanat. Säveltäjä Eero Ojanen, joka teki aikoinaan myös paljon yhteistyötä Henrik Otto Donnerin kanssa, kertoi, että teksti on laulussa musiikin lähtökohta. Hän aloittaa sävellystyönsä perehtymällä sanoituksiin. Tärkeintä on kirjoittajan ajatusten esiintuonti: mitä runossa sanotaan ja mitä sillä halutaan kertoa? Tämän ympärille luodaan sävellys, jolla sanoma saadaan esiin.

Jokasell' on oikeus haluta muutosta
lupa osottaa mieltä
jokasell' on vapaus vaatia parempaa

Tilaisuuden lopuksi siirryttiin ajassa eteenpäin. 80-luvun perinnekeräysten jälkeen on tehty runsaasti uutta rauhanmusiikkia. Muun muassa Pelle Miljoona teki useita teemaan liittyviä lauluja, kuten asevelvollisuutta vastustavan ”Ei oo järkee mennä armeijaan”. Viimeisenä esiintymään nousi tilaisuuden uusimman rauhanlaulun esittänyt Paleface, kun kuultiin ”Mul on lupa” hänen marraskuussa ilmestyneeltä Luova tuho -levyltään.

”Kappale on omistettu kaikille aktivisteille ja aktivismille. Se muistuttaa tärkeistä kansalaisoikeuksista. Siinä lauletaan, ’Mul on lupa kävellä kadulla – ainakin vielä’.” Rauhantyö ja kansalaisoikeuksien puolustaminen on Palefacen mukaan prosessi, jolla ei ole loppua. Aina on parannettavaa, ja jo saavutettuja oikeuksia tulee puolustaa, jottei niitä menetetä. Pienilläkin teoilla kuten boikotoimalla tuotteita voi vaikuttaa. Paleface toivoi myös, että kappaleella kukin voi ”muistuttaa itseään niistä oikeuksista ja velvollisuuksista, joita meillä tässä yhteiskunnassa on”. Ennen esitystään hän myös kutsui yleisön kiittämään aplodein kaikkia rauhanjärjestöjä Sadankomiteasta ja Rauhanliitosta SaferGlobeen ja Rauhanpuolustajiin.

Kappaleen ja tilaisuuden sanoma rauhanliikkeelle on selvä: työtä paremman maailman eteen on jatkettava, on pyrittävä vähentämään kärsimystä ja poistamaan epäoikeudenmukaisuutta ja oltava varuillaan sen suhteen, ettei jo saavutetusta oteta takapakkia. Rauha tarvitsee meitä kaikkia, ajatuksiamme ja ennen kaikkea tekojamme. Ei riitä, että päättäjät ja poliitikot tekevät jotain asioille, vaan jokainen voi vaikuttaa päivittäisillä valinnoillaan ja osallistumalla vaikkapa rauhanjärjestöjen toimintaan.

Tässä työssä muusikoilla, rauhanaatteen trubaduureilla, on oma roolinsa esitettävänään. He voivat kyseenalaistaa opittuja totuuksia, muistuttaa siitä, mikä elämässä on tärkeää ja valaa uskoa joskus toivottomalta tuntuvaan rauhantyöhön. Yhdysvaltain kansalaisoikeusliikkeessä uskottiin musiikin motivoivaan voimaan, ja tämä teksti tuntuukin sopivalta lopettaa ”We Shall Overcomen” sanoin:

We shall live in peace, we shall live in peace,
We shall live in peace someday;
Oh, deep in my heart, I do believe,
We shall live in peace someday.

Lehden numero:

Aiheet:

Uusimmat jutut samasta aiheesta

Nähdään 2020 »

Pax ei ilmesty vuonna 2019.

1963 – Suomi murroksen keskellä »

Suomen suurin ikäluokka on Sadankomitean ikätovereita. Millaiseen Suomeen Sadankomitea ja muut 1963 syntyneet tulivat?

Sadankomitean linja »

Sadankomitean ensimmäinen sihteeri, entinen puheenjohtaja ja pitkäaikainen aktiivi Pekka Peltola muisteli menneitä Pax-lehden pyynnöstä juhlavuoden kunniaksi.