Kirja-arvio: Leijona ja kyyhky samoissa vetimissä

Kirjoittaja:

Gustav Hägglund esittää omaelämäkerrassaan Leijona ja kyyhky kansainväliseksi puolustusratkaisuksi – Naton sijaan – tiiviimpää puolustusyhteistyötä EU-maiden välille.

/Gustav Hägglundin omaelämänkirjasta Leijona ja kyyhky päätellen Suomessa oli vuosina 1994–2001 ahkera, hyväntahtoinen ja oikeudenmukainen puolustusvoimain komentaja. Eläkkeelle jäätyään Hägglund nimitettiin Euroopan sotilaskomitean puheenjohtajaksi, jona hän toimi vuoteen 2004 asti. Komentokaudellaan hän muun muassa modernisoi varusmiespalveluksen, uudisti upseerikoulutuksen, pani aluelle reservin koon tuntuvan pienentämisen, taisteli upseeriensa alkoholinkäyttöä ja laiskistumista vastaan ja kohotti rauhanturvaajien statusta.

Kirjan tietojen perusteella Hägglund oli työuransa aikana maamme kansainvälisin ja kansainvälisesti arvostetuin sekä kokenein sotilas. Tätä taustaa vasten kirjan seksistiset ja suorastaan rasistiset sutkautukset tuntuvat käsittämättömiltä. Mitä ne kertovat puolustusvoimien asenneilmapiiristä yleensä?

Natoon Hägglund ei enää haikaile. Hän näkee sotilasliiton Yhdysvaltojen välineenä, jota USA ylläpitää omien intressiensä edistämiseksi, ja jota USA käyttää silloin, kun Natosta on sille itselle hyötyä. Vaihtoehdoksi Hägglund esittää tiiviimpää puolustusyhteistyötä Euroopan unionin jäsenmaiden kesken. Hägglundin mielestä on välttämätöntä, että lähes 500 miljoonan ihmisen unioni varautuu puolustamaan kansalaisiaan ja aluettaan sotilaallisia uhkia vastaan.

Yleinen asevelvollisuus tarpeen

Kotimaassa Hägglund pitäisi jatkossakin kiinni yleisestä asevelvollisuudesta. Hänen mielestään puolustusmäärärahat täytyisi vähintään nelinkertaistaa, ennen kuin ammattiarmeijasta saataisiin vähänkään nykyiseen verrattava turva. Valikoiva asevelvollisuus ei olisi hänen mielestään oikeudenmukainen.

Komentajakaudellaan Hägglund pyrki vähentämään sodan ajan joukkoja 200 000 mieheen, ennen kaikkea koska joukkojen koko oli liian suuri varustetasoon nähden. Upseeriston painostuksesta tavoite asetettiin 250 000 taistelijaan.

Liikekannallepanovahvuuden supistaminen ei Hägglundin mielestä kuitenkaan tarkoita valikoivempaan asevelvollisuuteen siirtymistä. Kutsuntaikäluokkien pienenemisen ja aseteknologian nopean uudistumisen takia kaikki nuoret tarvitaan, ja leikkaukset tulee kohdistaa vanhempaan päähän.

1980-luvulla sodanajan joukkojen osuus on Suomessa ollut jopa 700 000 miestä, joten joukkojen vaihvuuden laskeminen neljäsosamiljoonaan saattaa kuulostaa rajulta. Maailma on kuitenkin muuttunut kylmän sodan ajoista.

Suomi viimeisiä asevelvollisuuden maita

Wikipedissa olevan - tuskin täysin ajantasaisen, mutta kuitenkin suuntaa antavan - taulukon mukaan Suomen tämänhetkinen liikekannallepanovahvuus on maailman 24. suurin ja Euroopan viidenneksi suurin Ranskan, Saksan, Espanjan ja Italian jälkeen. Suhteessa väkilukuun Suomi varautuu aseistamaan yli kymmenen prosenttia väestöstään. Muista maailman maista tähän yltää vain Iran, Vietnam, Pohjois-Korea, Korea, Kuuba, Singapore, Liettua ja Oman.

Suomi alkaa olla niitä Euroopan viimeisiä maita, jotka ylläpitävät yleistä asevelvollisuutta. Hägglund myöntää, että tulevaisuudessa yleisen asevelvollisuuden ja poikkeuksellisen korkean puolustustahdon ylläpitäminen saattaa olla entistä vaikeampaa. “Uhkan tunne heikkenee, jos kanssakäyminen itänaapurin kanssa tiivistyy ja tilanne rajan takana kehittyy rauhoittavaan suuntaan.”

Tämä olkoon tavoitteena puolin ja toisin. Hägglund suomii kirjassaan Hollannin suurlähettilästä Alphons Hameria, joka ei usko Euroopan tarvitsevan yhteistä puolustusta. Hamer on oikeassa. Euroopan turvallisuutta parannetaan aivain muilla keinoilla kuin aseita ja armeijoita lisäämällä.

Leijona symboloi kirjoittajalle kenraalin arvomerkkejä, Suomen vaakunaa, johtajuutta ja rohkeutta, kyyhky puolestaan rauhaa. Hägglund on palvellut kolmessa rauhanturvaoperaatiossa ja jatkanut kriisinhallintakyvyn rakentamista EU:ssa. Hän katsoo olleensa rauhan asialla myös Suomen puolustusvoimissa: puolustusvalmistelujen tärkein tavoite on estää maan joutuminen sodan jalkoihin. Tämä on hyvä tavoite puolustusvoimille. Yksi keino sen saavuttamiseksi on kansainvälinen asevarustelun hillitseminen, mikä Suomen osalta tarkoittaa armeijan koon asteittaista pienentämistä.

Gustav Hägglund: Leijona ja kyyhky (2007). Otava.

Lehden numero: