Kolumni: Maailmanrauhaa ja pieniä paikallisia konflikteja

Kirjoittaja:

Maailmanrauha on korkealla ihmisten toivelistoilla, oli kyse sitten tuoreesta missikisojen voittajasta tai kenestä tahansa, joka kuvittelee saavansa kolme toivetta lampun hengeltä tai hyvältä haltialta. Mikäpä muukaan olisi parempaa?
Useimmille meistä askeleet, joilla maailmanrauhaa tavoitellaan, tuntuvat joko vaikeilta ja hahmottumattomilta tai sitten niistä ollaan eri mieltä. Jostain syystä erimielisyys usein leimaa erilaisia kansalaisliikkeitä, ja näin on myös rauhanliikkeessä. Liian iso osa toimintatarmosta käytetään jatkuvasti siihen, että tehdään monessa järjestössä erikseen ja pohdiskellaan muiden toimijoiden huonoutta. Pahimmillaan juututaan riitelemään siitä, mistä ollaan eri mieltä. Ei päästä keskustelemaan yhdistävistä tekijöistä eli siitä, mitä me kaikki oikeastaan kuitenkin lopulta tavoittelemme. Pienimpään yhteiseen nimittäjään tyytyminen saattaisi usein olla parempi kuin se, että jätetään tekemättä mitään. Täydellisen yksimielisyyden löytäminen kun harvoin onnistuu.
Äskettäin Gazan kriisin suhteen eri järjestöt ja erilaiset toimijat sanoivat ja tekivät erilaisia asioita. Kuitenkin lopulta paras tunnelma jäi siitä, että tulitauon jo alettua – ja suomalaisen rauhanliikkeen löydettyä yhteistyö tässä asiassa – mielenosoitukseen osallistuttiin yhdessä. Vaikka Suomessa kaduilla marssimalla voi vaikuttaa Gazan tapahtumiin vain vähäisesti, varmaan sekin kannattaa tehdä. Yhteisen toimintatarmon lisääminen tuottaa varmasti lisää toimintaa ja tilanteisiin voisikin vaikuttaa esimerkiksi tekemällä yhteistyötä rauhanliikkeiden kanssa – niin Israelissa kuin Palestiinassakin.
Rauhanasemalla etsitään jatkuvasti uusia toimintatapoja ja uusia ihmisiä toimimaan. Tule sinäkin mukaan, niin mietitään yhdessä, mitä voitaisiin tehdä!

Rauhaa ja rakkautta!

Kirjoittaja on Sadankomitean pääsihteeri, joka uskoo demokraattisiin rakenteisiin, mutta on silti jatkuvasti eksyksissä.

Lehden numero: