Guantanamo forever – kiistanalaisen vankileirin ihmisoikeusloukkaukset jatkuvat

Kirjoittaja:

Katja Vuori

Presidentti Obama on luvannut sulkea Guantanamon vankileirin, mutta salliikin sen sijaan kiistanalaisten sotilastuomoistuinten työn jatkumisen. Mistä kaikki alkoi, ja mitä ongelman pitkittyminen merkitsee itse vangeille?

Vakavasti sairas Shaker Aamer, viimeinen brittiläistä alkuperää oleva Guantanamon vanki, vietti 24. marraskuuta vangitsemisensa kymmenvuotispäivää. Shaker Aamerille ei ole missään vaiheessa vangitsemistaan kerrottu, mistä häntä syytetään. Sen sijaan häntä on pahoinpidelty, nöyryytetty ja pidetty vuosikaupalla eristyssellissä. Julminta on, että normaalijärjellä ajateltuna Shaker Aamerin pitäisi olla jo kotona perheensä luona. Vankien ihmisoikeuksia ajava järjestö Reprieve avusti Shaker Aameria hänen tapauksensa käsittelyyn saattamisessa. Tutkinnassa hänet todettiin syyttömästi vangituksi ja määrättiin vapautettavaksi.

Shaker Aamer istuu kuitenkin yhä vankileirillä. Tämän vuoden alussa voimaan tulleen lain mukaan Yhdysvaltain puolustusministerin tulee taata, että Guantanamon vanki palautetaan turvalliseen maahan ja että vanki ei syyllisty vapauduttuaan rikokseen. Huolimatta Iso-Britannian ulkoministerin William Haguen ja varapääministeri Nick Cleggin esittämistä vetoomuksista uusi puolustusministeri Leon Panetta ei ole kuitenkaan suostunut allekirjoittamaan Aamerin kotiinpaluupapereita. Hän pysyy siis vankeudessa.

Vetoomuksia on perusteltu sillä, ettei Aamerin ole koskaan todettu syyllistyneen rikokseen, eikä yksikään Iso-Britanniaan vapautettu Guantanamon vanki ole syyllistynyt vapaudessa rikoksiin. Vapautumisesta ei kuitenkaan ole mitään tietoa, eikä Shaker Aamer näillä näkymin ole toivoa kotiinpaluusta.

Vapauttamiseen liittyvät säädökset ovat saaneet kritiikkiä myös Yhdysvaltain puolustusministeriön sisällä. Ministeriön lainopillinen neuvonantaja totesi puheessaan Heritage Foundationissa:
"Vapauttamisen ehdot ovat mahdottomia täyttää, eikä meillä ei ole juurikaan tietoa siitä, kuinka perusteltu pelko vapautettujen terroriteoista on. Meillä ei ole tietoa, kuinka moni Guantanamon ex-vangeista on vapauduttuaan osallistunut terroritekoihin tai niiden suunnitteluun ja tukemiseen, sillä Pentagon ei ole julkaissut minkäänlaista listaa niistä, joiden se väittää palanneen terrorismiverkostoihin."

Kun presidentti Bush vuonna 2002 siunasi vankileirin perustamisen Guantanamon sotilastukikotaan terrorismista epäilyille "vihollistaistelijoille", teolle löytyi ymmärrystä. Vankila nähtiin elimelliseksi osaksi Yhdysvaltain julistamaa sotaa terrorismia vastaan. Varsin pian myötämielisten joukko harveni, kun tiedot ihmisoikeusloukkauksista ja kidutuksesta sekä muista kyseenalaisista kuulustelumenetelmistä levisivät. Huolta herättivät paitsi vankien epäinhimilliset olot, myös se, ettei vangitsemisille asetettu mitään takarajaa.

Määrittämättömäksi ajaksi vangitseminen on vastoin kansainvälisiä oikeusnormeja. Ihmisoikeustoimijat YK mukaan lukien, arvostelivat jo vuosia sitten myös Guantanamoon perustettua sotilasoikeutta vakavista puutteista oikeusturvan suhteen.

Brookings Institutionin mukaan vankien määrä Guantanamossa oli vuonna 2004 noussut 558:an. Kaiken kaikkiaan leirillä on kymmenen vuoden kuluessa ollut vangittuna 779 epäiltyä, pidemmän tai lyhyemmän aikaa. Vankimäärän kasvaessa Pentagon asetti tarkastuskomitean, jonka päätösten nojalla vapautettiin Bushin presidenttikauden aikana 500 vankia.

Tarkastuskomitean toiminta ei täyttänyt oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kriteerejä. Vangeilla ei myöskään ollut oikeutta asianajajaan eikä mahdollisuutta vedota ulkopuoliseen oikeusistuimeen tilanteensa selvittämiseksi. Guantanamon terroristiepäillyt olivat siis normaalien oikeusnormien ulottumattomissa. Bushin hallinto katsoi vankien olevan "terroristeja, ei sotavankeja", ja siten Geneven kansainvälisten säännösten ulkopuolella. Toisaalta vangit eivät voineet vedota liittovaltion siviilioikeuteen, koska he olivat "vihollistaistelijoina" vailla oikeuksia Yhdysvalloissa.

Guantanamon vankien oikeusturva parani hiukan korkeimman oikeuden päätöksellä vuonna 2006. Oikeus totesi, että vangit voivat vedota vangitsemisensa perusteisiin ja laillisuuteen koskevissa asioissa liittovaltion siviilituomioistuimiin. Suurimmassa osassa vetoomuksista liittovaltion oikeus on määrännyt vangin vapautettavaksi.

Amerikkalaiset ja kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt sekä kansainvälinen yhteisö painostivat Bushin hallintoa sulkemaan leirin, ja kritiikki voimistui vankien kohteluun ja kuulustelumenetelmiin liittyvien karkeiden epäkohtien tullessa päivänvaloon. Vankileirin pikainen sulkeminen oli myös yksi Barack Obaman kampanjansa aikana usein toistamista vaalilupauksista.

Yhdysvalloissa valmistaudutaan jo seuraaviin presidentinvaaleihin, mutta Guantanamossa on yhä 171 vankia – monet heistä jo kymmenettä vuotta, vailla tietoa tulevaisuudesta. Mitä tapahtui presidentti Obaman lupaukselle?

Obamalla oli presidenttikautensa alkaessa vahva tahto lupauksensa lunastamiseen. Guantanamossa oli kauden alkaessa 245 vankia, ja Obaman tarkoitus oli tyhjentää ja sulkea vankileiri mahdollisimman pian. Vapautettavat vangit oli määrä kotiuttaa ja syyteprosessia vaativat tapaukset käsitellä liittovaltion siviilioikeuksissa.

Obama määräsi tuolloin Guantanamon sotilasoikeudessa käynnissä olleet 20 vangin syyteprosessit keskeytettäväksi 120 päivän ajaksi. Tarkoitus oli käydä läpi kaikki tapaukset ja päättää, missä ja millaisin prosessein tapaukset tulisi käsitellä. Obama allekirjoitti leirin sulkemispäätöksen, takarajana vuoden 2010 tammikuu, ja kielsi CIA :n kiistanalaisten, osin kidutukseksi luokiteltujen kuulustelutekniikoiden käytön Guantanamossa.

Varsin pian kävi kuitenkin selväksi, että lupaukset leirin sulkemisesta ja määräämättömän vankeusaikakäytännön lopettamisesta olivat mahdottomia lunastettaviksi nopealla aikataululla. Kongressin republikaanit myös vastustivat sulkemisaikeita järkähtämättömästi ja maalailivat uhkakuvia uusista välittömistä terrori-iskuista, jos leiri suljettaisiin.

Toukokuussa 2009 Obama antoi Guantanamon sotilastuomioistuimelle luvan jatkaa toimintaansa, mutta epäsi oikeuden käyttää kiduttamalla tai pakottamalla saatua todistusaineistoa oikeudenkäynneissä. Vuoden 2009 lopussa hän joutui myöntämään leirin sulkemisen takarajan olleen liian optimistinen. Uutena määräaikana väläytettiin tuolloin vuoden 2010 loppupuolta.

Toivo vankien tilanteen paranemisesta virisi uudestaan, kun Guantanamon tilannetta arvioinut asiantuntijaryhmä julkaisi loppuraporttinsa toukokuussa 2010. Raportti suositti, että 126 senhetkisistä vangeista vapautettaisiin joko alkuperämaahansa tai sopivaan kolmanteen maahan. Lisäksi 30 Jemenistä kotoisin olevaa vankia hyväksyttiin vapautettavaksi heti, kun Jemenin turvallisuustilanne olisi riittävän vakaa. Syyteprosessin aloittamista joko liittovaltion oikeusistuimissa tai sotilasoikeudessa suositeltiin 36 vangin kohdalla. Sotaoikeuden säännöksiin nojaten katsottiin, että 48 vangin kohdalla vangitseminen ilman aikarajaa olisi yhä paras vaihtoehto.

Optimismin tuuli puhalsi vankileirin yli, kun ensimmäiset vapautettavia vankeja kuljettavat lentokoneet nousivat ilmaan. Vapautetuista 67 vangista 27 palasi kotimaahansa, ja 38 asettui muuhun turvalliseksi katsottuun määränpäähän etupäässä Euroopassa. Vankien ihmisoikeuksia puolustava järjestö Reprieve on pyytänyt myös Suomea tarjoamaan asuinpaikkaa Ismail Mahmoud Muhammadille, yhdelle Guantanamon Bayn vangeista sillä perusteella, että Muhammadin kolme siskoa asuvat Suomessa.

Vankien vapautukset tyssäsivät kuitenkin siihen, että republikaanien painostama Obama allekirjoitti tämän vuoden alussa puolustusvoimia koskevan lakipaketin, joka sisältää Guantanamon leirin sulkemisen estäviä säädöksiä. Ne kieltävät vankien siirtämisen Yhdysvaltoihin oikeudenkäyntiä varten. Näin ollen Guantanamon sotilasoikeus jää ainoaksi vaihtoehdoksi terroristiepäiltyjen oikeusprosesseille.

Tiedustelutoiminnan ja oikeussektorin valiokuntien puheenjohtajina toimineet demokraattisenaattorit Dianne Feinstein ja Patrick Leahy arvostelivat yhteisessä lausunnossaan 15.11. lakipaketin Guantanamo-säädöksiä kovin sanoin – paitsi ihmisoikeusnäkökulmasta, myös turvallisuuskriteerein: "Yhdysvaltain puolustusvoimat on erinomaisen pätevä organisaatio, mutta terroristiepäiltyjen etsiminen, kiinniottaminen ja erityisesti oikeudenkäyntien järjestäminen ei kuulu sen ansioluetteloon tai toimenkuvaan", he lausuivat.

He varoittivat lakipaketin toimeenpanon tuovan lisäpaineita jo ennestään ylikuormitetulle asevoimille. Tiedustelu- ja poliisitoiminta, jonka tulisi olla terrorismintorjunnan keskiössä, on heidän mukaansa työnnetty syrjään. Terrorismiyhteyksistä epäillyt luovutetaan sotilastuomioistuimelle, jolla ei ole riittävää asiantuntemusta tutkintaan ja tapausten käsittelyyn.

"Poliisit, FBI- agentit ja tuomarit ovat etulinjamme terroristeja vastaan. Heidän hiljentäminensä terrorismiepäilyjä tutkittaessa on tuhoisaa. Liittovaltion oikeuslaitos ja poliisi ovat onnistuneet hyvin terroristien pysäyttämisessä, terrori-iskujen torjumisessa sekä terrorismiin liittyvän todistusaineiston keräämisessä. Liittovaltion oikeusistuimet ovat antaneet rikostuomion 500 terrorismiepäilyihin liittyvissä tapauksessa. Guantanamon sotilastuomioistuin on käsitellyt 6 tapausta. Mitä järkeä on luopua hyvin toimivasta työvälineestä? Puolustuslakipaketin säädökset eivät ole järkeviä ja vahingoittavat kansallista turvallisuutta", Feinstein ja Leahy sanoivat.

Lakipaketin voimaantulo pysäytti myös vapautetuksi määrättyjen vankien palautustoimet. Niinpä monet Guantanamon vangeista elävät Shaker Aamerin tavoin täydellisessä limbossa. Hallinto on antanut heille luvan lähteä, mutta lainsäätäjät ovat jäädyttäneet kotiutumishaaveet. Reprieve-järjestön asianajaja on todennut, että "tilanne on enemmän kuin turhauttavaa. Se on julma ja lähes vailla toivoa."

Noin kuukausi sitten Guantanamossa käynnistyi ensimmäinen Obaman kauden aikana toteutettu sotilasoikeudenkäynti. Syytettynä on Abd al Rahim al Nashiri, jota epäillään osallisuudesta USS Cole -sota-aluksen pommitukseen Jemenissä sekä kahden muun pommi-iskun suunnittelusta. USS Colen pommi-iskussa kuoli 14 amerikkalaissotilasta. Nashiria syytetään murhasta, salaliitosta ja terrorismista.

Nashiri on yksi kolmesta Guantanamo-vangista, joiden kuulusteluissa CIA käytti kansainvälisissä säädöksissä kiellettyä vesikidutusmenetelmää. Lisäksi CIA:n omien kuulusteluasiakirjojen mukaan Nashiria uhattiin kuulusteluissa valeteloitustilanteissa sähköporalla ja ladatulla aseella. Nashiri on kiistänyt kuulusteluissa tekemänsä tunnustukset, eivätkä Obaman kaudella asetetut sotilasoikeuden säännökset enää salli kidutukseksi laskettavilla menetelmillä tai pakottamalla hankittujen tietojen käyttämistä todistusaineistona.

Obaman kaudella Guantanamon sotilastuomioistuimen sääntöjä on muutettu vankien oikeusturvaa parantavasti myös siten, että kaikilla syytetyillä on oikeus puolustusasianajajaan. Samoin puolustuksen oikeuksia saada käyttöönsä salaiseksi julistettua materiaalia oikeudenkäyntiin valmistautumista varten on parannettu.

Obama on myös lisännyt sotilasoikeudenkäyntien julkisuutta, ja Nashirin tapaus on ensimmäinen Guantanamon oikeudenkäynnistä, jota ulkopuoliset tarkkailijat voivat seurata. Joukko toimittajia ja oikeudellisia asiantuntijoita sekä pommi-iskun hengissä säilyneet uhrit ja uhrien perheenjäsenet voivat seurata televisioitua oikeudenkäyntiä kahdessa armeijan tukikohdassa.

Sotilasoikeuden proseduureissa on parannuksista huolimatta kuitenkin yhä vakavia oikeusturva- ja ihmisoikeuspuutteita. Guantanamon suhteen suurin huolenaihe on edelleen vangitseminen ilman määräaikaa, ilman syytettä tai ilman oikeudenkäyntiä.

Amerikkalainen ihmisoikeusjärjestö Center for Constitutional Rights on tuominnut käytännön institutionalisoinnin jyrkästi: "Joka neljäs vuosi tapahtuvan ja yli vuoden kestävän arviointiprosessin luominen tarkoittaa, että Obaman hallinto aikoo pitää Guantanamon auki ja jatkaa laitonta vangitsemiskäytäntöä. Guantanamo-sotkun siivoaminen näyttää siirtyvän tuleville presidenteille."

Obama on vakuuttanut jatkavansa ponnisteluja Guantanamon vankien tilanteen parantamiseksi ja vapauttamisrajoitusten purkamiseksi sekä pyrkivänsä yhä leirin sulkemiseen. Mikäli Shaker Aamerilta olisi oikeus ilmaista mielipiteensä, hän todennäköisesti toteaisi, että lupauksilla on kovin ontto kaiku.

Lisätietoja Shaker Aamerin tapauksesta : www.reprieve.org.uk