YK selvittää lennokki-iskujen laillisuutta

Kirjoittaja:

Kiistellyistä lennokki-iskuista tehdään YK:n selvitys. Toiveena on, että tutkimuksen myötä otetaan askeleita lennokkien käyttöä ohjaavan sääntelyn luomiseksi. Nähtäväksi jää, hillitsevätkö säännöt iskuja vai legitimoivatko ne kyseenalaisia sodankäynnin muotoja.

Tammikuun lopulla YK ilmoitti asettavansa ryhmän tutkimaan miehittämättömien lennokkien suorittamia sekä muita täsmäiskuja. Tutkimusta johtaa brittiläinen Ben Emmerson, YK:n erityisraportoija ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämisestä ja suojelusta terrorismia torjuttaessa. Tutkimuksen taustalla on usean valtion, mukaan lukien Pakistanin ja kahden YK:n turvallisuusneuvoston pysyvän jäsenen, pyynnöt selvityksen tekemiseksi.

Pääosin Yhdysvaltojen suorittamia lennokki-iskuja kohtaan on suunnattu kansainvälistä kritiikkiä jo vuosia. Kyse on sellaisen teknologian käytöstä ja sodankäynnin muodosta, josta ei vallitse kansainvälistä yhteisymmärrystä. Myöskään kansainvälinen lainsäädäntö ei ole pysynyt lennokkiteknologian kehityksen vauhdissa. Kysymys iskuissa kuolleiden siviilien määrästä on herättänyt kysymyksiä, eikä uhriluvusta ole päästy selvyyteen.

Lennokkeja käyttävien hallitusten edustajat puhuvat erittäin täsmällisiin iskuihin kykenevästä teknologiasta, kun taas eri järjestöjen selvitykset kertovat lukuisista siviili- ja lapsiuhreista. Esimerkiksi Bureau of Investigative Journalism -järjestön keräämien tietojen mukaan Pakistanin lennokki-iskuissa on kuollut arviolta 176 lasta, yhteensä 474–881 siviiliä ja kaikkiaan 2562–3325 henkilöä kesäkuun 2004 ja syyskuun 2012 välisenä aikana. Lue Paxin juttu YK:n käynnistämästä selvityksestä lennokki-iskujen laillisuudesta.

Hyökkääjälle lennokki-iskut ovat tehokkaan tuntuinen matalan riskin ase, sillä miehittämättömänä ne eivät vaadi omien taistelijoiden asettamista vaaraan. Mutta ovatko lennokit kuitenkaan hyväksyttäviä modernin sodankäynnin välineitä ja millä reunaehdoilla?

”Tämä teknologia on, kuten itse sanon, todellisuutta. Se on halpaa, sekä taloudellisessa mielessä, että lähettävän maan henkilöstöön kohdistuvaa riskiä ajatellen”, Emmerson on kommentoinut.

Hänen mukaansa juuri tässä, kustannuksien suhteellisessa pienuudessa, piilee huolenaihe. Vaarana saattaa olla, että lennokkiteknologiaa uskalletaan ja halutaan käyttää huomattavasti herkemmin kuin muita, korkeamman riskin sodankäynnin muotoja, kuten helikoptereita. Miehittämättömien iskujen suuri määrä saattaa Emmersonin mielestä merkitä jopa suurempaa siviiliuhrien riskiä.

Käytännössä tutkimuksessa tullaan keskittymään noin pariinkymmeneen eri maassa tehtyyn iskuun. Tarkoituksena on arvioida siviiliuhrien määrä, selvittää kohteena olleiden taistelijoiden henkilöllisyys sekä ottaa kantaa niiden iskujen laillisuuteen, jotka on tehty alueilla, joita YK ei virallisesti ole määritellyt konfliktialueeksi. Afghanistanin ohella tutkimuksen piiriin lukeutuvat Pakistan, Jemen, Somalia sekä palestiinalaisalueet.

Iskujen tekijöinä ovat Yhdysvaltain lisäksi Iso-Britannia sekä Israel, joka on tehnyt Hamasiin suunnattuja täsmäiskuja. Obaman hallinto on tähän saakka ollut haluton antamaan tietoja iskuista. Eikä ihme: Emmerson on sanonut epäilevänsä, että ainakin tietyntyyppiset iskut voisivat olla luokiteltavissa sotarikoksiksi. Kyseessä ovat ns. double-tap -iskut, joissa ensimmäisen iskun jälkeen on isketty samaan paikkaan pian toistamiseen, jolloin uhriksi on joutunut muun muassa paikalle saapuneita avunantajia.

Toistaiseksi ainoastaan Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja Israelin tiedetään käyttäneen lennokkiteknologiaa, ja amerikkalaisilla on vielä selkeä etumatka. Mutta muidenkin valtioiden, esimerkiksi Venäjän, Kiinan ja Iranin, tiedetään kehittelevän aseistettua lennokkiteknologiaa omaan käyttöönsä. Tämä tekee Emmersonin tutkimuksesta ja yhteisen säännöstön luomisesta entistä tärkeämpää.

Emmersonin mukaan iskuja on toistaiseksi useimmiten toteutettu alueilla, jossa siviiliväestö elää tiheästi, heiveröisissä ja helposti romahtavissa rakennuksissa. Tutkimuksessaan hän haluaakin selvittää onko näissä olosuhteissa tapahtuneita vahinkoja selvitetty, onko ketään asetettu vastuuseen ja onko virheistä otettu oppia.

”Yksi perustavanlaatuisista kysymyksistä on se, josko lennokkeja hyödyntävät täsmäiskut ilmateitse ovat hyväksyttävä konfliktissa käytettävä metodi (...) alueilla, joissa (kohde)yksilöt elävät paikallisen yhteisön sisällä”, Emmerson totesi brittilehti Guardianille. Hän epäili, että kiihtyvää tahtia kehittyvän lennokkiteknologian myötä sotavoimien riippuvuus lennokeista voisi merkitä liian korkeaa siviiliuhrien riskiä.

Tutkimuksen tuloksista on tarkoitus raportoida YK:n yleiskokoukselle tulevana syksynä. Tuloksista riippuen tutkimuksen perusteella saatetaan antaa toimenpidesuosituksia. Toivottavana pidetään juridisen viitekehyksen luomista vielä tällä hetkellä varsin säätelemättä käytettävälle teknologialle. Toisaalta pelkoja on myös siitä, että kansainvälisesti hyväksytyt säännöt osaltaan legitimoisivat lennokki-iskuja, jotka asettuvat päivä päivältä kyseenalaisempaan valoon.

LINKKEJÄ:
http://www.ohchr.org/EN/NewsEvents/Pages/DisplayNews.aspx?NewsID=12943&L...

http://www.wired.com/dangerroom/2013/01/united-nations-drones/
http://www.wired.com/dangerroom/2013/01/un-drone-inquiry/2/
http://www.guardian.co.uk/world/2013/jan/24/un-examine-uk-afghanistan-dr... http://www.wired.com/dangerroom/2012/09/drone-body-count/

Lehden numero: