Syyrian humanitaarinen kriisi pahenee

Kirjoittaja:

Kemiallisten aseiden käyttö on hallinnut kansainvälisen yhteisön viime kuukausien keskustelua ja toimia Syyrian sisällissodan suhteen. Damaskoksen liepeillä elokuussa tehty kaasuisku laukaisi kansainvälisten ilmaiskujen uhan, joka väistyi Assadin hallinnon suostuttua kemiallisten aseiden varastojen tuhoamiseen kansainvälisen kemiallisten aseiden kieltoa valvovan OPCW:n valvonnassa.

Kemiallisten aseiden tuhoamisen aloittamisen aiheuttaman väliaikaisen huojennuksen varjoon on jäänyt se, että kansainvälinen strategia Syyrian sisällissodan lopettamiseksi on täydellisesti hajoamassa. Varovaisena edistysaskeleena poliittisen ratkaisun suuntaan voidaan pitää Iranin ja Yhdysvaltojen keskusteluyhteyden avaamista vuosikymmeniä kestäneen välirikon jälkeen. Kansainvälinen yhteisö painostaa Venäjän ja Yhdysvaltojen johdolla konfliktin osapuolia neuvottelupöytään. Geneven toisia neuvotteluja on väläytetty järjestettäväksi marraskuun puolessa välissä. Tässä vaiheessa näyttää epätodennäköiseltä, että kaikki osapuolet saataisiin kuukauden sisällä yhteiseen pöytään.

Monet asiantuntijat varoittivat jo aiemmin, että kemiallisista aseista ja mahdollisista rangaistusiskuista kiistely ei saisi jättää varjoonsa koko alueen kattavia diplomaattisia ponnisteluja. Carla del Ponte, YK:n Syyrian tutkimuskomission jäsen vetosi kesäkuisen raportin julkaisun yhteydessä kansainvälisiin voimavaltioihin: ”Syyriassa on niin paljon kuolleita – älkää pakottako meitä nostamaan kemiallisia aseita tärkeimmäksi kysymykseksi.”

Obaman hallinto reagoi väitteisiin kemiallisten aseiden käytöstä ensimmäisen kerran tämän vuoden kesäkuussa. Yhdysvallat ilmoitti aloittavansa kapinallisjoukkojen aseistamisen ja kouluttamisen, koska ”tiedusteluraporttien perusteella voidaan suurella varmuudella uskoa Assadin joukkojen syyllistyneen kemiallisten aseiden käyttöön”. Kapinallisjoukkojen aseistaminen otettiin Euroopassa ja Lähi-Idässä vastaan ristiriitaisesti. Monet EU-maat, Itävalta etunenässä, suhtautuivat äärimmäisellä varauksella tälläiseen konfliktiin puuttumiseen peläten muutamille kapinallisryhmille annettavan suoran tuen pitkittävän konfliktia ja vesittävän rauhanponnisteluja.

Kansainvälinen yhteisö on toivunut poliittisen ratkaisun löytyvän, jos Assadin hallinto ja oppositiota edustava Syrian National Coalition saadaan suostuteltua  neuvottelupöytään. 
Viime kuukausina on ollut kuitenkin yhä vaikeampi tietää, ketkä konfliktin osapuolet edustavat Syyrian siviiliväestön ääniä.

Council on Foreign Relationin tutkija Ed Husain kuvasi CNN:n kesäkuussa julkaisemassa analyysissä Syyrian poliittista kaaosta: ”Syyrian oppositio ei ole mikään tilaisuuttaan odottava valmis hallitus. Oppositio on ideologisesti pirstoutunut, osittain Al-Qaeda liittolaisten käsissä sekä enimmäkseen vahvasti Amerikan vastainen. Oppositiojoukkoja hallitsevat lähiötaistelijat, joilla on vain vähän vaikutusvaltaa isoissa kaupungeissa sekä palkkasoturit, jotka eivät ole millään lailla sitoutuneet rauhanomaiseen yhteiseloon Syyrian kristittyjen tai varsinkaan Syyrian juutalaisen naapurimaan kanssa.”

Konfliktin pitkittyessä oppositio on fragmentoitunut entisestään ja Syyrian ulkopuolelta tulleet aseelliset ryhmät ovat vahvistaneet asemiaan monissa osissa maata. Osoituksena islamistivetoisten taistelijoiden vaikutusvallan kasvusta on yksitoista aseellista joukkoa yhteen kokoavan Army of Islam verkoston perustaminen. Army of Islamin jäsenryhmät ovat irtisanoutuneet Syrian National Coalitionin tavoitteista ja vaatineet omaa osallistumistaan mahdollisiin rauhanneuvotteluihin.

Lokakuun 13. päivä Syrian National Coalitionin presidentti George Sabra puolestaan vakuutti AFP:lle, että koalitio ei aio osallistua mihinkään neuvotteluihin tämänhetkisen tilanteen vallitessa. ”Minun ryhmittymäni ei neuvottele ennen kuin Assadin hallinto luopuu vallasta.”

Assadin hallinto puolestaan on jyrkin sanoin kieltäytynyt neuvottelemasta maan ulkopuolelta johdettujen oppositioryhmien kanssa. Army of Islamin jäsenryhmistä monet koostuvat valtaosin Syyrian ulkopuolelta tulevista taistelijoista. Toisaalta todisteet Assadin kemiallisten aseiden käytöstä siviiliväestöä vastaan ja yhä edelleen kiivaina jatkuvat siviiliasuinalueelle kohdistuvat pommitukset ovat tehneet Assadin haaveet poliittisen vallan säilyttämisestä konfliktin päättyessä mahdottomiksi. Konfliktin poliittinen ratkaisu tuntuu siis karkaavaan yhä kauemmaksi.

Kolmatta vuotta jatkuvien taistelujen keskellä Syyrian ja koko alueen humanitäärinen kriisi on syventynyt katastrofaaliseksi. Syyrian väestöstä noin kolmasosa on joutunut pakenemaan taisteluja joko maan sisällä tai naapurimaihin. Maasta paenneista yli 2,1 miljoonasta pakolaisesta noin 780 000 ihmistä, on tällä hetkellä Libanonissa. Turkki ja Jordania ovat kumpikin vastaanottaneet yli puoli miljoonaa syyrialaispakolaista. Irakiin ja Egyptiin on paennut yli 100 000 ihmistä.

Pakolaisten tilanne on vaikea, mutta paikalleen jääneiden siviilien arki ei ole sen helpompaa. Yli puolet Syyriassa asuvasta väestöstä on YK:n arvioiden mukaan hätäavun tarpeessa. Lasten aliravitsemus on suuri huolenaihe ja on jo aiheuttanut kuolemia muun muassa Moadamyiehissä lähellä pääkaupunkia Damaskosta. Heinäkuisen arvion mukaan yli 4 miljoonaa syyrialaista uhkaa tulevana talvena puute peruselintarvikkeista. Jätehuolto ei toimi. Kaupungeissa kadulle kerääntyvä jäte aiheuttaa vakavan terveysriskin. Monilla syyrialaislapsilla ei ole mitään mahdollisuutta koulunkäyntiin. Niillä pakolaisleireillä ja asuinalueilla, joissa koulut vielä jotenkin toimivat, koulua käydään kahdessa tai kolmessa vuorossa.

Terveydenhuollon osalta tilanne on lohduton. Juuri Syyriasta palannut, Hand In Hand järjestölle töitä tehnyt lääkäri Saleyha Ahsan kuvaili World Todayn artikkelissa Syyrian lähes mahdottomia työskentelyolosuhteita. ”Yli puolet Syyrian sairaaloista on tuhottu tai pahasti vaurioitunut konfliktissa. Council of Foreign Relationin tietojen mukaan 15000 lääkäriä on paennut maasta ja Violations Documentation Centren tietojen mukaan 469 terveydenhuollon ammattilaista on vangittuna. Ennen konfliktin puhkeamista Aleppon alueella työskenteli 5000 lääkäriä. Tällä hetkellä Aleppossa on enää 36 lääkäriä.”

Kansainvälisessä humanitäärisessä laissa sairaalahenkilöstö ja haavoittuneet on suojattu erityisesti. Syyrian konfliktissa lääkäreitä ja muuta hoitohenkilökuntaa on tapettu tietoisesti ja kylmäverisesti, muun muassa silloin kun he ovat pyrkineet ilmaiskun kohteena olleelle alueelle auttamaan haavoittuneita. Lokakuun puolessa välissä Luoteis-Syyrian kapinallisten hallitsemassa Idlibissä siepattiin seitsemän Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun työntekijää kun he olivat toimittamassa lääkintätarvikkeita alueelle.

Brasilialaisen Paulo Pinheiron johtama YK:n tarkkailijaryhmä on tuominnut lääkäreihin, hoitajiin ja haavoittuneisiin kohdistetut iskut sotarikoksiksi. Ilman konkreettisia toimia hoitohenkilöstön ja sairaaloiden suojelemiseksi, lausunnot ovat pelkkää sanahelinää.

Humanitäärisen katastrofin lisäksi alueella pelätään laajamittaisempaa aseellista konfliktia, mikäli Syyrian sisällissotaa ei saada rauhoittumaan. Pahimmassa tapauksessa Syyrian sekasorto saa koko alueen ajautumaan shiia- ja sunnimuslimien verisiin taisteluihin. Irakin ulkoministeri Zebari vetosi kesäkuisessa Reutersin haastattelussa kansainväliseen yhteisöön neuvotteluratkaisun kätilöimiseksi: ”Väkivaltaisuudet shiiojen ja sunnien välillä ovat leimahtaneet Irakissa pahoiksi. Irak on todella vaikeassa asemassa tässä alueellisessa myllerryksessä. Syyrian konfliktista on tullut koko alueen konflikti.”

Voice of Amerikan haastattelema American Universityn professori Akbar Ahmed jakoi huolen Syyrian pitkittyvän sodan uhasta koko alueelle. Professori Akbar luonnehti Jordanian tilannetta räjähdysalttiiksi. ”Syyrian taistelut horjuttavat Jordaniaa, joka on jo nyt alueellisen kriisin risteyskohdassa. Mikäli Hezbollah liittyy täydellä voimalla konfliktiin, se saattaa laukaista koko aluetta koskevan sunni- ja shiia-muslimien välisen taistelun. Tämä olisi katastrofi Jordanialle.”

Syyrian kriisi on jo nyt humanitäärinen katastrofi Jordanialle. ”Ongelmat ja vaarat kasaantuvat. Pakolaiset eivät ole vain lukuja tilastoissa tai lehtijutuissa. He ovat ihmisiä, jotka tarvitsevat ruokaa, vettä, suojaa, viemäriverkostoja, sähköä, terveydenhuoltoa ja paljon muuta. Edes maailman vahvimmat talousmahdit eivät pystyisi vastaamaan näin suuren yhtäkkiseen infrastruktuuriin ja resursseihin kohdistuvaan paineeseen,” kuningas Abdullah listasi. YK:n pakolaiskomissaari Antonio Guterres on myös erittäin huolissaan Jordanian tilanteesta: ”Suhteessa väkilukuun pakolaisvirta on valtava ja sekoittaa koko yhteiskuntarakenteen. ”

Mediahuomio on keskittynyt isoihin pakolaisleireihin, joiden oloissa on paljon toivomisen varaan. Pakolaisleirit ovat kuitenkin vain yksi osa alueen pakolaiskriisiä. Arviolta 80 prosenttia alueen pakolaisista asuu hajallaan Syyrian rajojen läheisillä asuinalueilla.  Näiden ihmisten lukumäärän tilastointi ja heidän avustamisensa on hyvin vaikeata ja jo käytännöllisistä syistä lähes mahdotonta.

Pakolaiset löytävät useimmiten suojan jo ennestään köyhiltä asuinalueilta. Avustamista hankaloittaa myös se, että köyhät pakolaisia vastaanottavat yhteisöt kokevat pakolaisten saaman avun epäreiluksi. Tämä taas kiristää eri väestöryhmien välejä.

Apua pitäisi siis riittää myös vastaanottaville yhteisöille, mutta niukkuudesta on vaikea jakaa. YK:n humanitääristä apua koordinoivan OCHA:n mukaan tähän mennessä on saatu kasaan noin 51% Syyrian humanitääristä kriisiä varten tarvittavista varoista. Avun rahoittaminen on jo nyt vaikeaa ja pakolaisvirtojen arvellaan entisestään kasvavan.

Lehden numero: