Nato ei tuo turvatakuuta

Kirjoittaja:

Ulkopoliittisen Instituutin Nato-raportti sai paljon kritiikkiä rauhantutkimuslaitoksen järjestämässä seminaarissa Tampereella muun muassa tarkoituksenhakuisuudestaan ja nojautumisestaan Naton omiin lähteisiin.

data-cke-saved-src=/files/kuvat/nato2.jpg Tampereen rauhantutkimuslaitoksen kokoamat tutkijat esittivät huomattavan määrän kriittisiä kommentteja Ulkopoliittisen instituutin (UPI) Nato-raporttiin Tampereella järjestetyssä seminaarissa tammikuun lopulla. Raportti sai moitteita emeritusprofessori Jyrki Käköseltä nojautumisestaan sotilasliiton omiin lähteisiin. Raportin tekijöiden ote ei Käkösen mielestä ole tutkimuksellinen ja sisältöä voi pitää jopa tarkoitushakuisena: se ei pohdi eikä kyseenalaista annettuja väitteitä. Tekstistä löytyy vain neljä viittausta akateemisiin tutkimuksiin.

UPI:n selvityksessä mainitaan useassa kohdassa turvatakuu. Naton jäsenyys ei automaattisesti sisällä ehdottomia takuita: valtiotieteen tohtori Pekka Visuri sanoi niihin kuuluvan yleensä vain keskinäisen avunannon velvoitteen. Käytännössä tämä voi tarkoittaa, että pieni maa vipeltää Naton puolesta eikä päinvastoin, kuten Virossa on hämmästyneinä huomattu.

Tätä näkökulmaa voisi painottaa sekä sotilaille että puolustushallinnolle, jotka yhteiskuntatieteiden tohtori Arto Nokkalan arvion mukaan ovat 2000-luvulla kallistuneet Nato-myönteiseen suuntaan. Esimerkiksi puolustusministeriön strategiseen suunnitteluun liittyvä teos lähtee siitä, että Suomi on 2010-luvulla Naton jäsen (ks. Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen 2030).

Uhkien syyt poistettava

Viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 69 prosenttia suomalaisista on vastustanut Nato:a amanuenssi Unto Vesan näyttämien keskiarvotaulukoiden mukaan. Miksi näin on, vaikka media ja monet poliitikot ovat olleet aika lailla Nato-myönteisellä linjalla? Löytyykö yhdistävä linkki Vesan esittämästä tuloksesta, jossa kuluneiden neljän vuosikymmenen aikana peräti 80–90 prosenttia suomalaisista on ollut tyytyväisiä harjoitettuun turvallisuuspolitiikkaan?

Kylmän sodan aikana Naton ja Varsovan liiton valtavat armeijat olivat jatkuvassa hälytysvalmiudessa, mikä ei etulinjassa olevien maiden asukkaille varmaankaan tuonut hyviä yöunia tai perusturvallista oloa. Sen sijaan suomalaiset saattoivat kokea puolueettomuuspolitiikan tuovan turvallisuutta. Nyt kylmä sota on Euroopassa ohi ja jopa UPI:n raportissa todetaan, että Suomeen ei kohdistu valtiollista uhkaa. Sen sijaan raportissa mainitaan uhiksi terrorismi, kansainvälinen rikollisuus ja pakolaiset. Iivosen mukaan Naton sotilaiden sijasta näihin haasteisiin vastaa huomattavasti paremmin EU:n oma turvallisuusstrategia, jossa uhkia yritetään poistaa puuttumalla niiden varsinaisiin syihin.

Kiistanalainen Nato-poliisi

Valtio-opin dosentti Vilho Harle keskittyi väitteisiin Naton luonteen muuttumisesta. Nykyään on paineita osallistua yhteistyössä kansainvälisen turvallisuuden tuottamiseen ja ylläpitämiseen. Kansallisen turvallisuuden yläpuolelle ollaan nostamassa yhteistä kansainvälistä turvallisuutta, joka rajoittaa ja määrittelee yksittäisen valtion sotilaallista toimintaa.

Natoa siis yritetään esittää myönteisessä valossa uutena, kansainvälisenä poliisivoimana, mutta Harle perusteli monelta taholta oletuksen kiistanalaisuutta. Pikemminkin kyse on Nato-retoriikasta. Nykyään eletään vielä itsekkäiden, kansallisten etujen reaalimaailmassa, jossa Nato:n valkaiseminen epäitsekkääksi koko yhteisön voimaksi on harhaanjohtavaa utopiaa.

Vaikuttaa siltä, että reaalipoliittisesti Suomen etujen mukaista on edelleen pysyä puolueettomana. Vaikka kylmä sota on ohitse, tilalle on tullut yhtä vähän houkutteleva, mutta erittäin kuuma itäinen rintama.

Eli: ”Kyllä kansa tietää”, kuten seminaaripaikalla esitetty vitsi kuului.

 

Kommentti:

Venäjä ei ole uhka, Naton jäsenyys on

Mikael Kallavuo

Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Pekka Visuri ihmetteli Tampereella pidetyssä seminaarissa (24.1) oletusta voimattoman heppoisesta EU:sta, jolla ei ole minkäänlaista kykyä järjestää yhteistä puolustusta. Millä logiikalla näin voidaan väittää, kun EU-maiden yhteinen puolustusbudjetti on 200 miljardia euroa?

EU on sotilaallisesti alueensa johtava suurvalta, jonka varustelumenot ovat seitsemän kertaa esimerkiksi Venäjää suuremmat. Pelkästään Iso-Britannia käyttää puolustukseensa noin 60 ja Ranskakin 50 miljardia dollaria, mutta Venäjä käyttää vain 33 miljardia dollaria vuodessa.

Turvallisuuskeskustelussa olisi huomioitava faktat. Venäjän seitsemän vuoden puolustuskustannusten hinta jää kolmasosaan Yhdysvaltojen yhden ainoan vuoden budjetista. Visurin välittämissä tiedoissa Yhdysvaltojen puolustusbudjetiksi on kaavailtu 10 prosentin korotusta, jolloin se nousisi jo liki 700 miljardiin dollariin.

Kylmän sodan aikana Pietarin läheisyydessä oli 10 divisioonaa, mutta nyt siellä on Visurin tietojen mukaan vain yksi prikaati. Suomen nykyinen puolueettomuus on alueellista vakautta ylläpitävä tekijä. Mikäli Suomi liittyisi Natoon, merkittävän kansainvälisen konfliktin syttyminen jollakin Naton ja Venäjän välisellä raja-alueella voisi luoda myös Suomeen suuren sotilaallisen jännitteen ja riskin ilman vastaavia takuita ehdottomasta puolustusavusta.

Lisäksi Aasian alueen taloudellinen voimistuminen kärjistää sotilaallista vastakkainasettelua. Valheellisin perustein ja huonosti sujunut Irakin sota on Visurin mukaan jo nopeuttanut Yhdysvaltojen aseman suhteellista heikentymistä. Lisäksi on lisääntyviä viitteitä uusien interventioiden valmistelusta sekä Iraniin että Pakistaniin.

 

 

Kuva:
© NATO

Lehden numero: