Kirjavinkki: Globaaleja ratkaisuja turvallisuuteen

Kirjoittaja:

data-cke-saved-src=/files/kuvat/EU_TurPo.jpgSadankomitea ja Rauhanliitto ovat pitkään panostaneet turvallisuuspolitiikan arviointiin. Vuosien varrella järjestöt ovat tuottaneet kunnioitettavan joukon laadukkaita julkaisuja turvallisuuspolitiikasta. Juuri ilmestynyt EU-Suomen turvallisuuspolitiikka  -kirja on ansiokas lisä julkaisujen sarjaan.

 

Sadankomitean ja Rauhanliiton uuden EU-Suomen turvallisuuspolitiikka -teoksen tavoitteena on suomalaisen turvallisuuspoliittisen keskustelun tuulettaminen ja rauhanliikkeen näkökulman tuominen keskusteluun valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta. Senja Korhosen ja Pirjo Riihelän toimittaman kirjan artikkelien näkökulma ei rajoitu vain Suomeen tai Euroopan unioniin. Näkökulma on globaali, kuten oikein onkin. Globaalissa maailmassa myös turvallisuusratkaisut ovat – tai ainakin niiden tulisi olla – globaaleja, ja niiden tulisi perustua ensisijaisesti ei-sotilaallisten keinojen käyttämiseen.

Kirja ei tarjoa uutta turvallisuuspoliittista doktriinia. Sen sijaan se kokoaa hyvin yksiin kansiin turvallisuuspoliittisessa keskustelussa esillä olleita teemoja.

Ensimmäisessä osassa arvioidaan suomalaisen turvallisuuskeskustelun traumoja, Venäjää, EU:n ja Yhdysvaltojen suhdetta sekä aseistariisuntaa. Toisessa osassa hahmotetaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan uutta suuntaa. Siinä keskitytään EU:n, YK:n ja Naton keskinäissuhteisiin, siviilikriisinhallintaan, kehitysyhteistyöhön, inhimilliseen turvallisuuteen, uusiin aseidenriisuntaprosesseihin sekä ydinaseisiin.

Venäjän asioista ei tule vaieta

Venäjää käsittelevässä artikkelissa Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kivinen painottaa EU:n ja Venäjän välisen taloudellisen yhteistyön tärkeyttä. Esimerkiksi runsaasti julkisuutta saaneeseen kaasuputkihankkeeseen sisältyy Kivisen mukaan enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Näin varmaan onkin, mutta taloudellisen yhteistyön tiivistäminen ei saa merkitä vaikenemista Venäjän ihmisoikeustilanteesta tai sen demokratiavajeesta. EU:n osalta viisasta politiikkaa olisi vakuuttaa Venäjä siitä, että ihmisoikeudet ja demokratia ovat avain taloudellisen yhteistyön laajentamiselle.

EU:n ja Yhdysvaltojen suhteista kirjoittava kansanedustaja Erkki Tuomioja ei täysin allekirjoita usein toistettua näkemystä yhteisten arvojen jakamisesta. Tuomioja kritisoi yhdysvaltalaista tapaa jakaa maailma “hyviksiin” ja “pahiksiin” sekä uskonnon vahvaa roolia sikäläisessä politiikassa. Unionin vahvuudeksi Tuomioja kirjaa “pehmeän voiman”, jonka keskeisiä elementtejä ovat siviilikriisinhallinta ja kehitysyhteistyö. Samoin Tuomioja näkee unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittyvän Naton roolin kustannuksella.

Laajimmin Natoa käsittelee ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak. Hänen näkemyksensä mukaan pitäisi päästä eroon YK:n sekä EU:n ja Naton välisestä vastakkainasettelusta. Salonius-Pasternakin mielestä nämä kolme kansainvälistä järjestöä voivat täydentää toisiaan. Yhteistoiminnan tulisi perustua YK:n mandaatille, Naton tarjoamalle sotilaalliselle voimalla sekä EU:n laaja-alaiselle osaamiselle, johon kuuluu yhtä hyvin kriisinhallintaa kuin kehitysyhteistyötä.

Kriisien jälkihoito ontuu

Kriittisimmin Natoon suhtautuu köyhyyden ja konfliktien välisestä yhteydestä kirjoittava, Helsingin kauppakorkeakoulun professori Pertti Haaparanta. Hänen mukaansa Nato pystyy koordinoimaan sotilaallisen intervention, mutta ei kykene vastaamaan jälkihoidosta. Kehitysmaiden aseellisten konfliktien ratkaiseminen edellyttää Haaparannan mukaan avunantajien pitkäaikaista sitoutumista. Lisäksi avun muotojen on muututtava avustusoperaation kestäessä, jotta apu olisi tehokasta.

Kokonaisuudessaan EU-Suomen turvallisuuspolitiikka on suositeltavaa luettavaa kaikille turvallisuuspolitiikasta kiinnostuneille. Artikkelit ovat ytimekkäitä ja pääosin helppolukuisia. Toimitustyötä teos olisi kaivannut vielä rahtusen enemmän: puutteesta kielivät sellaiset pikkuvirheet kuin Yhdysvaltojen presidentinvaalien ajoittaminen vuodelle 2009 kuluvan vuoden sijasta, YK:n turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden nimittäminen vakituisiksi jäsenmaiksi tai se, että kansalaisyhteiskuntaa nimitetään paikoin siviiliyhteiskunnaksi.

 

Senja Korhonen ja Pirjo Riihelä (toim.): EU-Suomen turvallisuuspolitiikka (2008). Rauhanliitto ja Sadankomitea, 107sivua. Kirja on ilmainen. Sitä voi tilata Sadankomitean toimistolta: www.sadankomitea.org/myyntituotteet tai puh. 09 75683551.

 

Lehden numero: