- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Ydinaseet yleistyvät päivä päivältä - CND täytti 50 vuotta
On vain ajan kysymys, milloin jokin ei-valtiollinen toimijakin saa ydinaseen haltuunsa. Intellektuaalisessa kamppailussa ydinaseriisunnan tärkeydestä rauhanliike on silti voiton puolella. Näin todettiin Campaign for Nuclear Disarmament (CND) -järjestön 50-vuotissyntymäpäivän kunniaksi järjestetyssä kansainvälisessä seminaarissa.
”Minusta tuntuu nyt, että me olemme voittaneet intellektuaalisen kamppailun ydinaseriisunnan välttämättömyydestä. Kysymys on nyt poliittisen tahdon mobilisoimisesta.”
Näin tiivisti Midle Powers Iniative -järjestön kanadalainen puheenjohtaja, senaattori Douglas Roche Campaign for Nuclear Disarmament -järjestön 50-vuotiskonferenssissa Lontoossa helmikuun lopulla. Vaikka aihetta olisi ollut, CND:n juhlassa ei katsottu taakse- vaan eteenpäin. 250 osanottajan kutsukonferenssin keskustelut keskittyivät paljolti ydinsulkusopimuksen (NPT) vuonna 2010 järjestettävään seurantakokoukseen. NPT:n vuosien 1995 ja 2000 melko onnistuneiden seurantakokousten jälkeen vuoden 2005 seurantakokousta on pidetty rauhanliikkeen piirissä katastrofaalisena. Tunnelmat tulevan kokouksen suhteet olivat nyt kuitenkin toiveikkaita.
Konferenssissa kuultujen asiantuntijoiden mielestä nyt on tultu muun muassa Afganistanin ja Irakin sotien antamien opetusten kautta tilanteeseen, jossa kukaan viisas ei voi enää uskoa USA:n totaalisen hallinnan doktriiniin varsinkaan ydinasepolitiikassa. Intialla ja Pakistanilla on jo ydinase. Israelilla se on ollut pitkään. Tekninen valmius tuottaa ydinase on yhä useammalla maalla ja kynnys sen suhteen laskee koko ajan. Olisi vain ajan kysymys, milloin jokin ei-valtiollinen toimija saa haltuunsa ydinaseen, voidakseen sen avulla kiristää maailmaa.
Tämä valtavia riskejä sisältävä skenaario on torjuttavissa vain sillä, että ydinaseesta kemiallisen ja biologisen aseen tapaan tehdään laiton ase. Lisäksi kaikki ydinasevarastot tuhotaan ja aseen valmistukseen tarvittavan radioaktiivisen materiaalin hallussapidolle järjestetään tiukka, kansainvälinen valvonta.
Ydinsulkusopimuksen taustaa
Ydinsulkusopimuksessa viisi ydinasevaltaa, USA, Iso Britannia, Ranska, Venäjä ja Kiina, ovat sitoutuneet tuottamaan aikataulun täydellisen ydinaseriisunnan toteuttamiseksi vastapainona sille, että ydinaseettomat sopimusmaat eivät hanki itselleen ydinasetta. Tämä NPT-sopimus syntyi 1960-luvun lopulla siitä tervejärkisestä ymmärryksestä, että ydinaseen käyttö Hiroshiman jälkeisen varustelun uudella tasolla johtaisi joko ihmiskunnan totaaliseen itsemurhaan tai ainakin huikeisiin rikollisiin mittoihin yltävään kansanmurhaan ja hirvittävään ekologiseen katastrofiin.
Ydinaseen ympärille syntyi kuitenkin virallinen uskomus sen luonteesta pelkästään poliittisena aseena, jota ei ole koskaan tarkoituskaan käyttää. Tässä roolissa ydinasetta pidettiin virallisessa turvallisuuspolitiikassa välttämättömänä pelotteena, joka itse asiassa takasi maailmanrauhan. Yksi ilmentymä tästä kylmän sodan voimapoliittisesta doktriinista oli niin sanottu MAD eli Mutually Assured Destruction -ajattelu.
Kylmän sodan päätyttyä oven olisi pitänyt helposti avautua NPT-sopimukseen sisältyvän ydinaseriisuntalupauksen lunastamiselle, mutta hetken suotuisalta näyttänyt kehitys kääntyi 2000-luvun alkuvuosina toiseen suuntaan. USA omaksui maailman totaalisen hallinnan doktriinin, jonka mukaan uusien vihamielisten ydinasevaltojen synty estetään USA:n ja sen liittolaisten sotilaallisella voimalla. Tämä USA:n vuosituhannen alun strateginen ajattelu heijastui myös Naton strategisten doktriinien muotoiluissa.
CND:n historiasta voi lukea sen nykyisen puheenjohtajan Kate Hudsonin kirjoittamasta kirjasta CND – Now More Than Ever (2005). Vision, 278 s.
Lehden numero:
Banners
