Kolumni: Ihmiskuntavaalit

Kirjoittaja:

data-cke-saved-src=/files/u1/timovirtala.jpg

Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa on lanseerannut Ihmiskuntavaalit -kampanjan edistämään globaalien teemojen näkyvyyttä kunnallisvaaleissa. Yksi tapa lähestyä asiaa on kysyä ehdokkailta, kenen etua hän on lähdössä kunnanvaltuustoon ensisijaisesti ajamaan: omaansa, kuntansa, puolueensa, Suomen valtion, Euroopan Unionin, ihmiskunnan vai koko maapallon.
Useimmiten näiden eri tahojen edut eivät ole ristiriidassa. Mutta koska sellaisiakin tilanteita on, kysymys on tänä globalisoituneena aikana ehdottomasti pohtimisen arvoinen.
Viimeaikainen kehitys on tuonut entistä näkyvämmin esille kaikkia maailman ihmisiä yhdistävän syiden ja seurausten verkoston. Yhdysvaltain senaatin rahoitusmarkkinapäätöksillä on suora vaikutus asuntolainaa hakevien suomalaisten arkeen. Terroristi-iskujen heijastuksia saamme tuntea nahoissamme joka kerta kun lennämme. Mutta ei globalisaation vaikutuksia ulkomailta asti tarvitse hakea. Niin viihde, taide, tiede, ruoka, kulutustottumukset kuin myös aatteet ja vaatteet on tuotu – tai vähintään ne ovat saaneet inspiraationsa – lähialueemme ulkopuolelta.
Meihin vaikutetaan, ja me vaikutamme muualle. Kaikilla tekemisillämme ja tekemättä jättämisillämme on vaikutusta ympäristöömme ja koko maailmaan. Kaaosteorian mukaan perhosen siiven lyönti voi aiheuttaa hirmumyrskyn toisella puolella maapalloa. Niin myös ystävällinen hymy naapurille kylän raitilla voi aiheuttaa hyvän olon tunteen ja hyvän tekemisen lumipalloefektin, joka parin kuukauden päästä estää Intian ja Pakistanin välisen ydinsodan. Ja yksi vihainen katse liikenteessä…
Käytännössä emme tietenkään voi kontrolloida tekemisiemme seurauksia. Toisinaan hyvää tarkoittavilla teoilla onkin päinvastaiset vaikutukset. Tämä ei kuitenkaan saisi estää hyväntekeväisyyttä, vaan hyviä tekoja tulisi jatkuvasti harjoittaa, tutkia ja kehittää. Yksittäisen hyväntahtoisuuden eleen hukkaan meneminen on pientä sen katastrofin rinnalla, että niin moni jättää yrittämättä koko eleitä.
Suomi on maailman 16:ksi rikkain valtio. Ekologinen jalanjälkemme on maailman 3:ksi suurin. Meillä on varaa ja meillä on velvollisuus toimia nykyistä aktiivisemmin ympäristönsuojelun ja globaalin oikeudenmukaisuuden edistämiseksi niin yksityisellä, kunnallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla.
Esittämäni vaihtoehdot eivät ole toisiaan poissulkevia. Luonnosta huolehtiminen on myös Suomen valtion edun ajamista. Ydinaseiden, pandemioiden, ilmastonmuutoksen, merten saastumisen, pakolaismassojen ja terrorismin aikana maailman köyhimpien ihmisten arki vaikuttaa mitä suurimmassa määrin keskivertosuomalaisen elämään. Myös suomalaisen valinnat vaikuttavat mitä suurimmassa määrin maailman köyhimpien ihmisten elämään.
Silloin kun intressiristiriitoja eri tasojen välillä ilmaantuu, olisi toivottavaa, että kunnallispoliitikoilla olisi ymmärrystä nähdä asiat omaa kotikuntaansa laajemmin. Kultaista sääntöä ja Immanuel Kantia mukaillen: jokaisen yksilön tulisi toimia aina siten, kuin toivoisi koko maailman ihmisten toimivan.

Kirjoittaja on Loviisan rauhanfoorumin pääsihteeri.

Lehden numero: