Siirtomaavalta pitää Länsi-Saharaa otteessaan

Kirjoittaja:

Länsi-Sahara on Afrikan viimeinen siirtomaa. Kuka painostaisi Marokkoa joustamaan miehittäjän asenteestaan ja sallimaan kansanäänestyksen maan itsenäisyydestä?

/

Namibian itsenäistymistä vuonna 1990 pidetään yleisesti lopullisena päätepisteenä siirtomaa-aikakaudelle. Tarkkaan ottaen siirtomaat eivät kuitenkaan ole historiaa, vaan Afrikan mantereelta löytyy vielä yksi: Länsi-Sahara.

Länsi-Sahara kuului vuoteen 1975 saakka Espanjan alaisuuteen ja tuolloin sitä kutsuttiin Espanjan Saharaksi. Espanjan luovuttua Länsi-Saharan hallinnasta maan oli määrä itsenäistyä, mutta Marokko ja Mauritania miehittivät alueen ja jakoivat sen keskenään.

Mauritania vetäytyi miehittämiltään alueilta vuonna 1979, minkä jälkeen Marokko on yksin jatkanut laitonta miehitystä ja taistelua Länsi-Saharan itsenäisyysliikkeen Polisarion kanssa.

Afrikan Unionin johdolla Polisarion ja Marokon välille neuvoteltiin aselepo vuonna 1991. Aseleposopimuksen keskeisin pykälä oli kansanäänestys Länsi-Saharan itsenäisyydestä, joka oli määrä toteuttaa YK:n tukemana vuonna 1992. Kansanäänestystä ei kuitenkaan ole vieläkään toteutettu.

Kuka painostaisi Marokkoa?

Länsi-Saharan tilanne on täydellisessä takalukossa, jota useat neuvottelu- ja välitysyritykset vuosien varrella eivät ole onnistuneet laukaisemaan. Marokko ei suostu siihen, että kansanäänestyksessä olisi yhtenä vaihtoehtona Länsi-Saharan itsenäisyys. Marokko on esittänyt Länsi-Saharalle laajaa itsehallintoa, mutta Polisario ei ymmärrettävästi ole suostunut luopumaan itsenäisyysvaatimuksesta.

Marokon halu pitää kiinni Länsi-Saharasta selittyy alueen luonnonvaroilla. Länsi-Saharan rannikon merialue on merkittävä kalastusalue, minkä lisäksi maa-alueella on runsaat fosfaattivarannot sekä rautamalmiesiintymiä.

Eikö Marokkoa sitten voisi painostaa hyväksymään kansanäänestyksen järjestäminen? Voisi toki, mutta ensiksi pitäisi löytää maa tai maaryhmä, jonka intressissä olisi Länsi-Saharan tilanteen ratkaisu, eikä tällaista intressiä ole olemassa.

Esimerkiksi Espanja tai EU tuskin ryhtyvät painostamaan Marokkoa. Erityisesti Espanjalle Marokko on tärkeä kumpani laittoman siirtolaisuuden torjumisessa. EU on puolestaan neuvotellut Marokon kanssa kalastussopimuksesta, joka toteutuessaan mahdollistaisi unionimaiden kalastusalusten pääsyn Länsi-Saharan vesialueille.

Helsingissä 10. maaliskuuta vieraillut Polisarion ulkoasiainkomitean puheenjohtaja Mohamed Beissat kritisoi EU:ta omien periaatteidensa vastaisesta toiminnasta Länsi-Saharan kysymyksessä. Beissatin mukaan unioni ennemminkin noudattaa Ranskan omaan siirtomaaperinteeseensä perustuvaa politiikkaa sen sijaan, että pyrkisi toteuttamaan yhteisesti sovittua toimintalinjaa.

Länsi-Sahara on jälleen klassinen esimerkki siitä, kuinka taloudelliset edut ohittavat pienten kansojen itsemääräämisoikeuden tai ihmisoikeuksien kunnioittamisen.

Unohdettu konflikti

Länsi-Saharan tilanne on monessa suhteessa samankaltainen kuin Itä-Timor Indonesian miehityskaudella. Merkittävä ero kuitenkin on sinä, että Länsi-Saharan ongelmista tiedetään huomattavasti heikommin kuin aikoinaan Itä-Timorin tilanteesta, eikä Länsi-Saharan puolesta ole syntynyt yhtä vahvaa kansainvälistä tukiliikettä kuin Itä-Timorin kohdalla.

Länsi-Saharassa ei myöskään ole tapahtunut samankaltaisia yksittäisiä väkivaltaisuuksia kuin Dilissä marraskuussa 1991 tapahtunut Santa Cruzin verilöyly, jolloin Indonesian armeija surmasi noin 250 mielenosoittajaa.  Santa Cruzin tapahtumista kuvattu video toi aikoinaan Itä-Timorin tilanteen julkisuuteen, mutta Länsi-Saharan tilanne pysyy pääsääntöisesti julkisuudelta piilossa.

Viimeinen, edes jossain määrin julkisuuteen päässyt tapahtuma oli Aminatou Haidarin viime vuoden marraskuussa alkanut nälkälakko. Haidarin voittoon päättynyt nälkälakko sai alkunsa siitä, kun Haidar palatessaan Yhdysvalloista oli kirjoittanut maahantulokorttiin kotimaakseen Länsi-Sahara. Marokko käännytti Haidarin Kanariansaarille, missä hän ryhtyi nälkälakkoon. Yli kuukauden kestäneen nälkälakon päätteeksi Haidar sai palata ilman ehtoja kotiinsa Marokon miehittämään La'youneen.

Vaikka muun muassa YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon vetosi Marokkoon Haidarin puolesta, on tuskin luultavaa, että Marokko muuttaisi suhtautumistaan Länsi-Saharan kansanäänestykseen. Haidarin nälkälakko oli pieni osavoitto, mutta Marokkoa kohtaan tarvittaisiin vahvaa kansainvälistä painostusta, jotta pattitilanteesta päästäisiin eroon.

Artikkeli ”Marokko vastasi EU:lle pampuilla” maailma.netissä:

http://maailma.net/uutiset/-/artikkelit/marokko_vastasi_eulle_pampuilla

Länsi-Saharan tilannetta käsittelevä osio Rauhanpuolustajien sivuilla:

http://www.rauhanpuolustajat.fi/lansisahara/ajank.html

Artikkeli  Aminatou Haidarin nälkälakosta Voimassa:

http://fifi.voima.fi/artikkeli/L%C3%A4nsi-Saharan-Gandhi-otti-er%C3%A4vo...

Lehden numero: