Ristiriitaisia arvioita sotien uhreista

Kirjoittaja:

Sodista ja konflikteista kertovissa uutisissa esitetään usein pelottavan suuria uhrilukuja. Mutta pitävätkö luvut paikkansa?

Vaatiko Libyan sisällissota 1900, 10 000 vai jopa 30 000 uhria? Entä onko vuodesta 2003 jatkuneessa Irakin konfliktissa surmansa saaneiden määrä 50 000 vaiko 110 000?

Vastaus riippuu siitä, minkä lähteen tietoja käytetään. Esimerkiksi Libyan väliaikaishallinnon johtaja Mustafa Abdel Jalil laski kuolleiden määräksi 25 000 ja terveysministeri Naji Barakat päätyi vielä suurempaan lukuun: 30 000.

Upsalan yliopisto, joka tutkii maailman konflikteja (Uppsala Conflict Data Program – UDPC) ja ylläpitää tietokantaa niiden vaatimista uhreista, on laskenut uhreja olevan noin 1 900, ei kuitenkaan yli 3 400. Irakin konfliktin uhriluvuksi Upsalan tutkivat taas ovat arvioineet noin 50 000, kun yleisesti viitataan Iraq Body Count -projektin noin 110 000:een.

Konfliktien aikana tilanne on usein kaoottinen, jolloin uhrien määristä esitetään varmojen tietojen sijaan epämääräisiä arvioita. "Kun niitä sitten riittävän monta kertaa toistellaan, määristä tulee eräänlainen totuus", sanoo UDPC:n projektinjohtaja Therése Pettersson Dagens Nyheterin haastattelussa.

Libyan uhrilukuarvioiden suuret erot eivät myöskään Petterssonin mukaan ole poikkeuksellisia. Hänen mukaansa liioittelu on yleistä sotien yhteydessä ja lukuja paisutellaan propagandatarkoituksissa.

UDPC:n tutkijat arvelevatkin, että väliaikaishallinto on liioitellut uhrilukuja mustamaalatakseen Libyan syrjäytettyä diktaattoria Muammar Gaddafia.

Erilaiset uhrilukujen arviot johtuvat myös laskentatapojen erilaisuudesta. Esimerkiksi Iraq Body Countin uhrilaskelmissa jopa murhat on otettu huomioon. UDPC sen sijaan pitäytyy omissa arvioissaan taisteluissa kuolleisiin.

Sotien ja konfliktien uhrien määristä on kiistelty aikaisemminkin. Esimerkiksi neuvostoliittolainen väestötieteilijä Boris Urlanis arvioi kirjassaan "Sodat ja väestö", että ensimmäisessä maailmasodassa Venäjän todelliset miestappiot olisivat olleet yli kaksinkertaiset verrattuna Venäjän pääesikunnan ilmoittamiin tappiolukuihin.

Neuvostoliiton toisen maailmansodan aikana surmansa saaneista Urlanis sen sijaan esittää selvästi epämääräisempiä arvioita kuin ensimmäisessä maailmansodassa kuolleista. Hän arvioi toisen maailmansodan vaatineen noin 20 miljoonan neuvostokansalaisen hengen, mitä teoksen suomenkielisen laitoksen esipuheen kirjoittaja, Latvian tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäsen Peteris Zvidrinš liian pienenä.

Zvidrinšin mukaan jopa neuvostoliittolaisissa lähteissä suorat sodanaikaiset henkilötappiot ovat olleet yli 55 miljoonaa. Zvidrinš olettaa, ettei Urlanisilla joko ollut riittävän luotettavia lähteitä neuvostoliittolaisista kaatuneista, tai sitten häneltä puuttui lupa lukujen julkaisemiseen.

Suurten henkilötappioiden pelko voi vaikuttaa myös ylimpien komentajien päätöksiin. Toisen maailmansodan historiaa laajasti tutkinut ja siitä kirjoittanut brittitutkija Antony Beevor kertoo teoksessaan "Berliini 1945", kuinka armeijaryhmän komentaja kenraali Omar Bradley arvioi Berliinin valtauksen voivan vaatia 100 000 miehen tappiot.

Se olisi ollut Bradleyn mukaan "kova hinta maksettavaksi arvovaltakohteesta". Arvio, jonka Bradley myöhemmin Beevorin mukaan myönsi liian suureksi, sai kuitenkin kenraali Dwight Eisenhowerin pysyttämään yhdysvaltalaisten joukkojen etenemisen Elbelle.

Entäpä sitten Suomi. Löytyykö meiltä sotien uhrilukujen vääristelyä? Sekä vuosina 1914–1922 sotaoloissa että talvi- ja jatkosodassa kuolleista on koottu tietokannat, jotka ovat kaikkien halukkaiden käytettävissä. Myöskään kuolleiden määristä ei ole kiistelty. Sen sijaan peistä on taitettu professori Heikki Ylikankaan vuonna 2007 ilmestyneen Romahtaako rintama -kirjan johdosta siitä, kuinka paljon jatkosodan aikana rintamilla teloitettiin omia sotilaita.

Kirjassaan Ylikangas päätyy olettamukseen, että teloitettujen olisi ollut noin 250, eikä 57, kuten kuolemanrangaistuksesta Suomessa toisen maailmansodan aikana väitellyt Jukka Lindstedt on väitöskirjassaan esittänyt.

Lopullista totuutta teloitettujen määrään tuskin enää saadaan selville, mutta verrattuna muiden sotaa käyneiden maiden teloituslukuihin 57 vaikuttaa hämmästyttävän pieneltä.

Lähteenä käytetty DN:n juttu löytyy täältä.
Upsalan UCDP:n tietokanta löytyy täältä.
 

Lehden numero:

Aiheet:

Uusimmat jutut samasta aiheesta

1918 ja sukuni perintö »

Itsenäisyyden juhlavuoden jälkeen vietetään sisällissodan muistovuotta. Erkki Tuomioja muisteli Paxille oman sukunsa kohtaloita sadan vuoden takaa.

Tuntematon vessaharja »

Paxin toimittaja Nora Luoma tutustui erilaisiin sotaa mainonnassa hyödyntäviin kampanjoihin ja löysi monenlaista siivousvälineistä kuplivaan veteen.

Menneisyyden haamut seuraavat Bosnian sodan seksuaalisen väkivallan uhreja »

Katja Vuori tapasi Sarajevossa väkivaltaa kokeneita naisia ja heitä auttavia järjestöjä. Sodasta on kulunut lähes neljännesvuosisata, mutta oikeutta nämä naiset eivät ole vielä saaneet.