Angelina Ariel toivoo yhä rauhaa Etelä-Sudaniin

Kirjoittaja:

Angelina oli 15-vuotias, kun perhe muutti Suomeen. Heidät sijoitettiin Kajaaniin, jossa oli jo ennestään paljon muita eteläsudanilaisia perheitä. Nämä perheet muodostivat oman tiiviin yhteisönsä, ja he pitävät edelleen toisiinsa yhteyttä.

Angelina kokee sekä Etelä-Sudanin että Suomen muokanneen hänen identiteettiään. Suomessa voi kuitenkin elää rauhassa. Angelinalle rauha merkitsee sitä, että ei tarvitse pelätä tulevaisuutta. Hän painottaa silti, että vaikka hänellä itsellään ovat asiat Suomessa hyvin, se ei tarkoita, että hänellä olisi rauhallinen olo. ”Tunnen rauhattomuutta, kun tiedän, että asiat Etelä-Sudanissa eivät ole hyvin”, hän sanoo.

Sodasta toiseen

Etelä-Sudanin, maailman nuorimman valtion taival on ollut sotien värittämä.
Angelinan perhe joutui lopulta jättämään kotimaansa sisällissotien  tehdessä elämästä liian vaikeaa.

Etelä-Sudan oli ennen osa Sudania, joka itsenäistyi vuonna 1956 Egyptin ja Iso-Britannian yhteishallinnon alaisuudesta. Sudanin ensimmäinen sisällissota pohjoisen ja etelän välillä alkoi jo ennen sen itsenäistymistä vuonna 1955 ja jatkui vuoteen 1972 asti. Toinen sisällissota alkoi 1983 ja päättyi lopulta rauhansopimukseen vuonna 2005. Tämä johti lopulta myös Etelä-Sudanin itsenäistymiseen vuonna 2011.

Etelä-Sudanissa alkoi aseellinen konflikti joulukuussa 2013, vain noin kaksi vuotta itsenäistymisen jälkeen. Konflikti laajeni sisällissodaksi, joka on edelleen käynnissä. Rauhan saavuttaminen on osoittautunut haasteelliseksi, ja rauhanneuvottelut ovat kariutuneet konfliktin yhä syvetessä. Sen molemmat osapuolet ovat syyllistyneet vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin. Kansainvälinen yhteisö on toistuvasti vaatinut konfliktin osapuolia palaamaan neuvottelupöytään ja todennut, että sisällissotaa ei ratkaista aseilla.

Sudanin sisällissotien syynä olivat pohjoisen ja etelän väliset kulttuuri-etniset ja uskonnolliset erot: pohjoisen asukkaat ovat arabeja ja islaminuskoisia, kun taas etelän asukkaat harjoittavat yleensä kansanuskontoja tai kristinuskoa. Toisen sisällissodan syttymisessä oli pitkälti kysymys Sudanin pohjoisosan islamistisen hallituksen halusta ulottaa islamistiset lait koskemaan myös kristittyä etelää. Lisäksi etelän suurilla öljyvaroilla oli oma vaikutuksensa sisällissotien syttymiseen.

Angelina syntyi vuonna 1989 nykyisen Etelä-Sudanin alueella, mutta hänen perheensä muutti jo hänen hänen ollessaan lapsi Sudanin pohjoisosaan, Khartumiin, jossa Angelina vietti suurimman osan lapsuudestaan. Sudanin sisällissodan takia arki oli käynyt etelässä vaikeaksi: sota ei näkynyt sotimisena joka puolella, mutta vaikutti kuitenkin arkielämään.
Angelinan molemmat vanhemmat olivat töissä paikallishallinnossa. Asiat olivat olosuhteisiin nähden hyvin, mutta esimerkiksi palkkoja ei aina saatu. Ilman palkkaa pärjättiin jonkin aikaa, koska kaupasta sai ruokaa ja muita tarvikkeita velaksi. Äiti kuitenkin halusi perheelleen parempaa, joten he muuttivat perheen isoäidin perässä pohjoiseen.

Angelinan perheelle sisällissodan jatkuminen tarkoitti lopulta lähtöä kotimaasta – arkielämä kävi mahdottomaksi myös pohjoisessa. Työtä ei ollut tarpeeksi, palkkoja ei maksettu ja puutetta oli monista asioista. Angelinan perhe lähti enon perässä Egyptiin, jossa he asuivat viisi vuotta.

Perhe sai YK:n pakolaisstatuksen suhteellisen nopeasti, mutta pysyvän turvapaikan saaminen oli vaikeata. Perhe ei ollut missään vaiheessa pakolaisleirillä, vaan vanhemmat tekivät Egyptissä töitä ja lapset kävivät koulua. Äidin oli suhteellisen helppoa saada siivous- ja kotitaloustöitä, mutta isälle töiden saaminen oli vaikeaa. Elämä Egyptissä oli muutenkin vaikeata. Lopulta koko perhe sai YK:n kautta turvapaikan Suomesta.

Etelä-Sudanin tulevaisuus?

Etelä-Sudanin itsenäistyessä vuonna 2011 odotukset olivat suuret: itsenäisyyttä oli toivottu kauan, ja Etelä-Sudanin suurten öljyvarojen ansiosta maan uskottiin voivan nousta nopeasti jaloilleen. Etelä-Sudanin hallituksen toimintakyky on ollut alusta asti heikko, ja sen työ perustuslain laatimisessa, peruspalvelujen tuottamisessa ja vakauden säilyttämisessä on edennyt hitaasti. Maan kehityksen ja vakauden uhkana ovat sisäiset konfliktit eri ryhmien välillä. Lisäksi riippuvuus öljytuloista on kiihdyttänyt valtataistelua ja korruptiota.

Etelä-Sudanin vuonna 2013 alkaneessa konfliktissa on kysymys valtataistelusta nykyisen presidentin Salva Kiirin ja varapresidentin Riek Macharin välillä. Presidentti Salva Kiir kuuluu dinka-heimoon ja Riek Machar nuer-heimoon, joten sisällissota on laajentunut myös heimojen väliseksi sodaksi.

Angelina toivoo, että konfliktin osapuolet ymmärtäisivät, että kansa on tärkein. ”Mikään osapuolten välinen erimielisyys ei ole niin tärkeä, että kansa voidaan unohtaa. Tärkeintä on, että eteläsudanilaiset saavat kasvaa turvassa ja terveinä”, hän sanoo.
Angelinan mielestä valtataistelun osapuolet toimivat itsekkäästi, kansaa ajattelematta. Hänen mielestään olisi hyvä, jos nuoret eteläsudanilaiset ja myös naiset saisivat valtaa – sillä voitaisiin saada pysyvä rauha aikaiseksi.

Angelina ei ole menettänyt toivoaan rauhan suhteen ja uskoo, että muutkaan eteläsudanilaiset eivät ole, vaikeuksista huolimatta. Angelina itse on käynyt muutama vuosi sitten Etelä-Sudanissa ja haluaisi vielä jonain päivänä palata sinne. Paluu ei hänestä edellytä, että maassa on rauha.

Hän toivoo, että ihmiset Suomessa ymmärtävät, että hänen kotimaassaan ihmisten arki jatkuu sodasta huolimatta. Ihmiset tekevät töitä ja käyvät koulua, elävät omaa elämäänsä. Eteläsudanilaisilla on puutetta monista asioista, mutta siellä osataan iloita pienistä asioista, kuten siitä, että kännykän akku on täynnä sähkökatkoksen tullessa. ”Toisaalta on todella surullista, että ihmiset tottuvat elämään sellaisissa olosuhteissa”, Angelina sanoo.

Nyt 25-vuotias Angelina miettii kovasti, miten hän voisi auttaa kotimaataan. Hän on  valmistunut sekä ylioppilaaksi että lähihoitajaksi ja tällä hetkellä hän opiskelee ammattikorkeakoulu Metropoliassa ympäristötekniikkaa ja on lähdössä vaihto-opiskelijaksi Namibiaan puoleksi vuodeksi. Hän haluaisi hyödyntää koulutustaan tulevaisuudessa Etelä-Sudanissa: ”En välttämättä pysty muuttamaan koko maata, mutta ehkä edes jonkun ihmisen elämää siellä”, Angelina sanoo toiveikkaasti.

Lehden numero: