Sisäänpäinkääntyneisyys leimaa hallitusohjelman turvallisuuspolitiikkaa

Kirjoittaja:

"Suomi vahvistaa asemaansa heikentyneessä turvallisuustilanteessa", on Juha Sipilän hallituksen ohjelman ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa käsittelevän osan otsikko, joka myös kuvaa hyvin uuden hallituksen ohjelman turvallisuuspoliittista näkökulmaa. Sen voi tiivistää yhteen sanaan: sisäänpäinkääntyneisyys.

Hallitusohjelman mukaan Euroopan ja Itämeren alueen turvallisuustilanne on heikentynyt Ukrainan kriisin johdosta. Aktiivisen ulkopolitiikan lisäksi tarvitaan Suomen puolustuskyvyn vahvistamista sekä kansainvälisen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteistyön tiivistämistä.

Suomen sotilaallista puolustusta ohjelma käsittelee laajasti ja asettaa myös selkeitä tavoitteita siitä, mitä aiotaan tehdä. Kansainvälisestä yhteistyöstä sen sijaan kirjoitetaan yleisemmin.

Esimerkiksi Suomen kansainvälisen yhteistyön puitteina mainitaan Pohjoismaat, Euroopan unioni, Nato-kumppanuus, ETYJ ja YK. Näistä kuitenkin vain EU:n osalta esitetään tavoitteita, joita Suomi tahtoo edistää.

Sisäänpäin kääntyneisyys näkyy myös siitä, miten hallitusohjelmassa käsitellään globaaleja kysymyksiä. Ohjelman mukaan "Suomi edistää keskinäisriippuvuuksien maailmassa kansainvälistä vakautta, rauhaa, demokratiaa, ihmisoikeuksia, oikeusvaltioperiaatetta ja tasa-arvoa". Lisäksi ohjelmassa todetaan, että "[h]allitus kiinnittää kansainvälisessä toiminnassaan erityistä huomiota ihmiskunnan suurten uhkien, kuten ilmastonmuutoksen, köyhyyden sekä ruoka-, vesi- ja energiapulan torjuntaan."

Kaikki edellisten lainausten tavoitteet ovat sinänsä hyviä ja oikeita, mutta herää kysymys, onko ne kirjattu ohjelmaan tosissaan. Ohjelma nimittäin sisältää näitä tavoitteita vesittäviä kirjauksia.

Esimerkiksi kehitysyhteistyövaroja aiotaan leikata, mikä suoraan vaikeuttaa sekä köyhyyden poistamista että ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen edistämistä.

Sipilän hallitus on myös päättänyt, ettei päästökauppatuloja enää ohjata kehitysmaiden ilmastorahoitukseen, vaan niillä rahoitetaan käyttöön otettava "päästökaupan epäsuorien sähkönhintavaikutusten kompensaatiojärjestelmä".

Myöskin Suomen osallistumista kansainväliseen kriisinhallintatyöhön aiotaan merkittävästi supistaa, vaikka ohjelman mukaan "Suomi jatkaa aktiivista osallistumistaan kansainväliseen kriisinhallintaan".

Armeijan asehankinnoille vihreää valoa

Puolustuskyvyn vahvistamiseksi ohjelmassa sitoudutaan nostamaan puolustusmäärärahoja viime syksynä julkistetun parlamentaarisen selvitysryhmän raportin "Puolustuksen pitkän aikavälin haasteet" mukaisesti. Lisäksi hallitus päättää merivoimien taistelualusten korvaamisesta, käynnistää ilmavoimien hävittäjähankinnat, varmistaa kertausharjoitusten riittävän määrän ja turvaa vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen edellytykset.

Ohjelmaa julkistettaessa näytti siltä, etteivät mittavat valtiontalouden leikkaukset kohdistuisi lainkaan puolustusministeriön hallinnonalaan. Myöhemmin valtiovarainministeriön eri ministeriöille toimittamat ohjeet leikkausten suuruudesta kuitenkin osoittivat, että myös puolustusministeriön menoja leikataan.

Leikkaukset aiotaan kuitenkin kohdentaa käyttömenoihin, jotta asehankinnat voitaisiin toteuttaa parlamentaarisen selvitysryhmän raportin mukaisesti. Raportissa esitettiin, että asehankintoihin tulisi vuosittain lisärahaa 50 miljoonaa euroa ja vuoteen 2020 mennessä kaikkiaan 150 miljoonaa euroa.

Aiottu lisärahoitus asehankintoihin ei kuitenkaan riitä kaikkeen, mitä hallitusohjelmassa armeijalle luvataan. Sekä laivaston että ilmavoimien kalustouusinnat eivät sisältyneet Puolustuksen pitkän aikavälin haasteet -raporttiin. Hankintoja koskeva päätöksenteko myös esitettiin tehtäväksi vasta seuraavalla, vuonna 2019 alkavalla hallituskaudella.

Nyt Sipilän hallitus aikoo päättää laivaston alushankinnoista kertomatta kuitenkaan, kuinka ne aiotaan rahoittaa. Helsingin Sanomien mukaan kyse noin miljardin euron kaupasta.

Vaikka rahoitus jakautuu useammille vuosille, se edellyttää merkittävää lisäpanostusta asehankintoihin samalla kun muilla hallinnonaloilla tehdään leikkauksia. Alusten maksatukset ajoittuvat todennäköisesti myös seuraavalle eduskuntakaudelle, mikä sitoo myös seuraavan hallituksen käsiä.

Ilmavoimien Hornetien korvaamisen käynnistäminen vaatii myös rahaa, vaikka tässä vaiheessa kyse on vasta valmistelutyön käynnistämisestä. Julkisuudessa esitetyt arvioit uusien hävittäjien hankintahinnasta ovat liikkuneet yhdeksän ja 20 miljardin euron välillä.

Lehden numero: