KANNAS - karkureita ja pakolaisia

Kirjoittaja:

Tekijä: Hanneriina Moisseinen

Kustantaja: Kreegah Bundolo
Sivuja: 240
Julkaisuvuosi: 2016

 

Sarjakuvataiteilija Hanneriina Moisseisen uusin teos Kannas on tarina
Karjalasta vuonna 1944. Sarjakuva kertoo tutun tarinan, mutta vähemmän
tutusta näkökulmasta. Tai on näkökulma tuttu sikäli, että tarina
kerrotaan puhtaan suomalaisin silmin.

Tarina on arkinen selviytymistarina. Sodan syitä tai ratkaisuja ei sen
kummemmin pohdita, vaan henkilöt pyrkivät pärjäämään kukin siinä
tilanteessa johon ovat päätyneet. Sota on läsnä, mutta pysyttelee kirjan
ensimmäisten sivujen jälkeen taka-alalla. Vihollinen on epäinhimillinen
toinen: ruumis metsässä, sotakone ilmassa tai kylän palamaan sytyttävä
polttopullo. Taisteluiden sijaan tarinassa seurataan Karjalan
evakuointia kolmen suomalaisen silmin: hulluksi tulleen sotilaan,
karjakon ja lehmän.

Vaikka sodan vaikutuksia eläimiin on aikaisemmin käsitelty
kirjallisuudessa, tämä on tietääkseni aina tehty ekologian näkökulmasta.
Kotieläimet puolestaan ovat olleet omaisuutta, eivät sodan kokijoita.
Eläin yksilönä ja toimijana on jotain uutta.

Kertojan äänenä tarinaa tahdittaa evakuointia selostava radio-ohjelma.
Sarjakuvaan liittyy myös yhdessä muusikko Eero Grundströmin tehty
ääniraita, mutta omassa korvassani soundtrack ei tavoita sarjakuvan
synnyttämää mielenmaisemaa. Kokemus jää kauas esimerkiksi Hugo Parttin
Corto Maltese -albumin Tango uudelleenjulkaisuun 1998 kuuluneen Trio
Esquinan CD-levyn tunnelmasta.

Sarjakuva on masentavan harmaa. Lyijykynän kaunis harmaa jälki toimii
hyvin piirosten kanssa yhteensovitettujen vanhojen valokuvien kanssa,
mutta osa lyijykynän herkkydestä katoaa painokoneen uumeniin. Mieluiten
olisin lukenut sarjakuvan kokonaan kesällä Huuto-galleriassa Helsingissä
esillä olleilta originaaleilta. Harmaan sarjakuvan loppuun olisi sopinut
mainiosti elokuvaklassikko Andrei Rublevin kaltainen voimakas
värikontrasti, mutta ilmankin sitä sarjakuva kantaa.

Huuto-galleriassa oli sarjakuvaoriginaalien lisäksi esillä Visa
Knuuttilan videoteos yhdestä sarjakuvakirjan päähenkilöstä.

Asiaan vihkiytyneelle rauhanaktiiville sarjakuva ei juurikaan avaa uusia
ikkunoita, mutta silti tarina koskettaa. Kirja on lukemisen arvoinen.
Erityisen arvokas teos on nyt, kun aikalaiset ovat pian poistuneet
keskuudestamme ja samaan aikaan militaristit yrittävät kirjoittaa
tätäkin osaa historiasta uusiksi.

Lehden numero: