Olkaa realisteja, vaatikaa mahdottomia

Kirjoittaja:

Olkaa realisteja, vaatikaa mahdottomia oli jo hullun vuoden 1968 tunnus.  Niin rauhanliikkeessä kuin muuallakin politiikassa on aina ollut niitä, jotka haluavat edetä varovaisesti,  olemassa olevien realiteettien rajoissa, ja niitä jotka uskovat haaveisiinsa paremmasta maailmasta ja toimivat niiden mukaisesti.

Tämä kahtiajako näkyy tällä hetkellä selvästi suhtautumisessa ydinaseriisuntaan ja ydinaseet kieltävän sopimuksen aikaansaamiseen.

ICAN – International Campaign to Abolish Nuclear Weapons on perustamisestaan lähtien 2007 ajanut ydinaseiden valmistamisen, hallussapidon ja käytön kieltämistä kansainvälisellä sopimuksella. Ydinsulkusopimus ei ole toiminut toivotulla tavalla. Ydinaseita on jo yhdeksällä valtiolla, eivätkä ydinasevaltiot ole viime vuosina lainkaan edenneet ydinaseriisunnassa. Käytännössä ydinsulkusopimuksen neuvotteluprosessi, joka edellyttää konsensusta, on täydellisessä pattitilanteessa.

Tästä syystä monet ydinaseettomat maat ja kansainvälinen ydinaseiden vastainen liike ovat pyrkineet siirtämään keskustelua uusille foorumeille. 2010-luvulla on järjestetty kolme valtioiden välistä ydinaseiden humanitaarisiin vaikutuksiin keskittyvää kongressia, ja Itävallan aloitteesta lanseeratun humanitaarisen vetoomuksen ydinaseiden kieltämiseksi on allekirjoittanut jo 127 valtiota.

Uusin yritys ydinaseriisunnan edistämiseksi on viime keväänä ja nyt elokuussa Genevessä kokoontunut ydinaseriisuntaan keskittynyt YK:n Open-Ended Working Group (OEWG). Keskusteluja kyettiin käymään pääosin avoimessa ja rakentavassa ilmapiirissä. Loppuasiakirjassaan OEWG edellyttää. että YK:ssa käynnistetään vuonna 2017 neuvottelut laillisesti sitovan ydinaseet kieltävän sopimuksen aikaansaamiseksi.  Tämä olisi merkittävä edistysaskel ydinaseiden uhkan vähentämiseksi.
 

Ydinaseita kuljetetaan
Venäjä kuljettaa ydinaseita. Kuva: lemonking2013/Flickr

Loppuasiakirjasta kuitenkin äänestettiin, ja erityisesti ydinasevaltiot suhtautuvat näihin neuvotteluihin ja erityisesti kieltosopimukseen hyvin varauksellisesti. Näitä maita tukevat myös monet Nato-maat sekä Australia, Japani ja Etelä-Korea, jotka kokevat olevansa Yhdysvaltojen ydinasesateenvarjon alla ja pitävät näitä ydinaseita myös oman turvallisuuteensa takeina.

Myös Suomi suhtautuu varauksellisesti tähän vaatimukseen ydinasekieltoneuvottelujen aloittamiseksi, ja Suomen edustajat äänestivät tyhjää tässä OEWG:n loppuasiakirjan hyväksymisessä. Samoin tekivät useat muut Euroopan maat. Perusteluna on nimenomaan se, ettei tällaisiin neuvotteluihin kannata ryhtyä ilman ydinasevaltioiden tukea. Loppuasiakirjaa kannattivat voimakkaasti mm. kaikki Afrikan ja latinalaisen Amerikan maat, ja Euroopasta sen takana ovat muun muassa Itävalta, Irlanti ja Malta.

Helppoahan tämän kieltosopimuksen aikaansaaminen ja toteuttaminen ei tietysti olekaan. Meillä on kuitenkin hyviä kokemuksia kansainvälisistä aseisiin ja sodankäyntiin liittyvistä sopimuksista, joihin monet maat ovat liittyneet myöhemmin. Esimerkiksi myös Suomi liittyi lopulta henkilömiinat kieltävään sopimukseen, ja tässä sekä kansainvälinen että kotimainen painostus olivat merkittävässä asemassa. Mikäli maamiinoja ei olisi kielletty kansainvälisellä sopimuksella, tuskin Suomikaan olisi niistä luopunut. Suomihan ei alun perin kannattanut tätä sopimusta.

Muut joukkotuhoaseet kuten kemialliset ja biologiset aseet on saatu kiellettyä kansainvälisillä sopimuksilla. Toki väärinkäytöksiä voi silti tapahtua, kuten Syyrian sodassa nähtiin. Mutta ilman kansainvälisen sopimuksen olemassaoloa ei Syyriassa olisi päästy sopimukseen kemiallisten aseiden hävittämisestä.   Näin kansainvälinen sopimus auttoi merkittävästi näistä aseista eroon pääsemisessä.

Myöskään valvonta ei nykypäivänä ole ongelma. Kansainvälisellä yhteisössä on riittävät keinot valvoa ydinaseiden tuotantoa ja lopullista hävittämistä. Esimerkiksi Iranin kanssa solmittu sopimus pitää sisällään hyvin avoimet ja perusteelliset tarkastusmahdollisuudet, ja vastaavia sopimuksia on mahdollista tehdä laajemminkin. Myös ydinkokeita ja ydinmateriaalin leviämistä on mahdollista tarkkailla ja valvoa.

Suomi on saanut merkittävän aseman asekauppasopimuksen (Arms Trade Treaty ATT) luotsaamisessa. ATT:n johtoon valittu Klaus Korhonen pitää Helsingin Sanomien artikkelissa ATT:n puutteena sitä, etteivät monet merkittävät asevientimaat kuulu sopimukseen, mutta pitää kuitenkin tärkeänä, että ensimmäisen kerran aseiden siirrolle on luotu yhteiset pelisäännöt.  Siis tämän sopimuksen osalta Suomi uskoo rajoitetunkin sopijajoukon merkitykseen ja kansainvälisen painostuksen voimaan. On vaikea ymmärtää, miksi Suomi on kuitenkin sitä mieltä, ettei tällainen eteneminen voisi mitenkään toimia ydinaseiden kiellon osalta.

Neuvottelut YK:ssa joka tapauksessa käynnistyvät ensi vuonna. Niitä kannattaa merkittävä enemmistö YK:n jäsenmaista. Vaikka ydinasevaltiot eivät tällä hetkellä tue tätä prosessia, on tämä kuinkin merkittävä päänavaus lukkiutuneelle ydinaseriisuntatilanteelle. Suomen tulee ottaa tässä selvästi nykyistä aktiivisempi rooli ja luopua jo henkiseltä laiskuudelta vaikuttavasta varovaisuudestaan.

Lehden numero: