Venäjäselvitys luo kuvaa agressiivisesta valtiosta, johon ei voi vaikuttaa

Kirjoittaja:

Ulkopoliittisen (UPI) instituutin elokuun lopussa julkistettu selvitys Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla on saanut ristiriitaisen vastaanoton, ja aiheellisesti.

Tekijöidensä mukaan valtioneuvoston vuoden 2015 selvitys- ja tutkimussuunnitelmaan kuuluva "analysoi ensisijaisesti Venäjän ulko- ja sotilaspolitiikan toimintatapojen ja riskinottohalukkuuden muutosta – siis sitä, millä tavoin Venäjän toiminta ja toiminnan logiikka ovat muuttuneet, mistä tämä muutos kumpuaa, millä konkreettisilla tavoilla muutos näkyy Suomen lähialueilla ja miten Suomen tulisi tässä uudessa tilanteessa toimia".

Asettamaansa tavoitteeseen UPIn selvitys vastaa luvattoman heikosti. Raportissa kyllä kuvataan varsin hyvin Venäjän talouden, politiikan ja yhteiskunnan nykytilaa, mutta analyysi siitä, kuinka nykytilaan on päädytty tai miksi Venäjän ulkopolitiikka on muuttunut jää valinnaiseksi.

Tähän ongelmaan on kiinnittänyt huomiota muun muassa edellisen hallituksen ulkoministeri Erkki Tuomioja. UPIn selvitys "ei pysähdy miettimään tai edes kuvaamaan niitä seikkoja, jotka ovat voineet johtaa Venäjän toimimaan kuten se on tehnyt", Tuomioja kirjoittaa blogissaan. Tuomiojan mukaan esimerkiksi vertaileva suurvaltatutkimus, kuten Yhdysvaltojen reagointi Castron valtaannousuun Kuubassa, olisi voinut "antaa perspektiiviä sille, miten Venäjä näkee Ukrainan toimet".


Kuva: NH53/Flickr

Venäjän ulkopuolisen maailman arviointi unohdettu

Selvityksen tapa kuvata Venäjää rajaa lähes kaiken ulkopuolisen maailman pois ja keskittyy yksinomaan Venäjään. Raportissa ei edes mainita, arvioinnista puhumattakaan, esimerkiksi sitä, että kansainvälisten sopimusten ja laajemminkin kansainvälisen oikeuden kunnioitus on merkittävästi heikentynyt 2000-luvun alusta lähtien. Olisi ollut perusteltua arvioida, mikä merkitys tällä kehityksellä on ollut esimerkiksi Venäjän kansainvälisen oikeuden vastaisiin toimiin Ukrainassa.

Samoin selvityksessä sivuutetaan Euroopan unionin, sen sisäisen hajaannuksen kasvun ja talouskriisin vaikutusten arviointi. Venäjällä "EU:ta ei enää pidetä menestystarinana, jonka osa kannattaisi olla tai jonka kanssa kannattaisi kehittää kumppanuutta", kirjoittaa UPIn ohjelmajohtaja Arkady Moshes elokuussa julkaistussa FIIA Comment -kirjoituksessaan.

Näin ei kuitenkaan ole aina ollut vaan Venäjän presidentti Vladimir Putinin ensimmäisellä kaudella EU:n ja Venäjän suhteet olivat toisenlaiset. Vuonna 2013 EU ja Venäjä sopivat edistävänsä yhteisiä alueita muun muassa taloudessa, oikeus- ja sisäasioissa, ulkoisessa turvallisuudessa, koulutuksessa ja tutkimuksessa. "Teknisesti kyse oli kahdenvälisen yhdentymisen suunnitelmasta", Moshes kirjoittaa.

Nyt kuitenkin "Putinin visio Lissabonista Vladivostokiin ulottuvasta ’suuremmasta Euroopasta’, johon kuuluisivat EU ja Venäjän johtama Euraasian unioni, on korvautumassa ’suuremmalla Aasialla’ Shanghaista Pietariin," Moshes siteeraa Carnegie Moskovan keskuksen johtajaa Dmitri Treninä.

Kirjoituksessaan Moshes myös pohtii Venäjän tulevia valintoja. Hänen mukaansa Venäjä voi turhautua Euraasian unioniin, pelästyä Kiinan kasvua sekä ymmärtää taloutensa modernisoinnin tarpeen ja Euroopan roolin modernisoinnin toteutuksessa. Samoin Venäjän eteläisen naapuruston ajautuminen vakavaan epätasapainoon voisi Moshesin mukaan lisätä Venäjän halua yhteistyöhön Euroopan kanssa.

UPIn selvitys sen sijaan perustuu olettamukselle Venäjän ulkopoliittisen toimintatavan suhteellisesta pysyvyydestä. "Selvitys myös vahvistaa näkemystä, että ulkopuolisten tahojen on hyvin vaikeaa vaikuttaa Venäjän politiikkaan ja sen toimintalogiikkaan", selvityksen tekijät kirjoittavat.

Varautuuko Suomi oikeisiin uhkakuviin?

Ei olekaan ihmeellistä, että Venäjään vaikuttamisen sijasta UPI:n selvitys suosittaa varautumista ja kriisinsietokyvyn vahvistamista. "Se tarkoittaa panostamista Suomen omaan puolustukseen ja mahdollisimman läheiseen Nato-yhteistyöhön", Tuomioja tulkitsee blogissaan selvityksen suosituksia.

Rauhantutkija Pertti Joenniemen mukaan selvitys myös piirtää kuvaa "ajelehtivasta, jatkuvasti heikkenevästä ja kurssinsa oikaisemiseen kykenemättömästä Venäjästä". Joenniemen mukaan tämä uhkakuva ei kuitenkaan ole Suomen kannalta välttämättä oikea vaan olennaisempi uhkakuva on "itsetuhoinen Venäjä". Siihen varautumiseen tarvitaan hänen mukaansa muita keinoja kuin aluepuolustus, asevelvollisuus tai torjuntahävittäjät.

Venäjän talousvaikeudet antavat pontta Joenniemen tulkinnalle itsetuhoisesta Venäjästä. Venäjän valtiovarainministeriön mukaan korkean öljyn maailmanmarkkinahinnan aikaan kerätyn vararahaston varat loppuvat ensi vuonna, Yle uutisoi syyskuun alussa. Rahastossa on tällä hetkellä noin 35 miljardia euroa, noin puolet vuoden takaisesta määrästä.

Valtiovarainministeriön mukaan rahaston varojen ehdyttyä ryhdytään käyttämään eläkemenoihin tarkoitetun hyvinvointirahaston varoja. Tässä rahastossa on noin 65 miljardia euroa. Se on noin kymmenen miljardia euroa enemmän kuin Suomen valtion talousarvion loppusumma.

Kun Venäjän talousvaikeuksiin ja rahastojen ehtymiseen lisätään tieto siitä, että 15 prosenttia Venäjän väestöstä on vajonnut köyhyysrajan alapuolelle, Venäjän talouden romahdus on mahdollinen.

Talouden romahduksen sijaan selvitys nostaa koko joukon uhkakuvia ja erilaisia Suomen painostamisen keinoja, joiden realistisuudesta voi olla montaa mieltä. Suomen itsenäisyyden ja Venäjän vallankumouksen tulevan satavuotisjuhlinnan käyttämistä maamme itsenäisyyden kiistämiseen ovat useat arvioijat ihmetelleet. Samaan sarjaan voidaan myös lisätä sote-uudistukseen mahdollisesti sisältyvä "institutionaalinen aukko", jota Venäjä voisi käyttää hyväkseen.

On selvää, että Venäjä pyrkii vaikuttamaan Suomeen ja tarvittaessa myös painostamaan, siitä on lukuisia esimerkkejä, eikä sinisilmäisyyteen pidä sortua. UPIn selvitystä lukiessa kuitenkin ajoittain tuntuu, että sinisilmäisyydestä on menty toiseen ääripäähän, vainoharhaisuuteen, tai ainakin lähelle sitä. Jos kaikki Venäjän toimet nähdään kritiikittömästi yrityksinä vaikuttaa Suomeen, silloin ei nähdä metsää puilta.

Ongelmallinen lähteiden käyttö

Erilaisten uhkakuvien hahmottaminen liittyy läheisesti selvityksen lähteiden käyttöön. Siinä on käytetty runsaasti haastatteluja ja haastateltujen kommentit on julkaistu nimettöminä. Nimettömyyden avulla on oletettavasti saatu sellaistakin tietoa, jota muuten ei olisi saatu, mutta anonyymit lainaukset ovat myös ongelmallisia.

Lukijan on mahdotonta tietää, onko kyse haastatellun mielipiteestä vaiko tosiasioihin perustuvasta arviosta. Samoin on mahdollista, että osa haastatelluista on tietoisesti yrittänyt antaa virheellisiä tai vääristeltyjä tietoja, koska niiden antamisesta ei jää kiinni. Selvityksessä ei kerrota, kuinka tämä mahdollisuus on otettu huomioon.

Lähteinä on myös käytetty runsaasti uutisia. Uutiset ovat aivan normaaleja lähteitä, mutta usein niitä on käytetty ainoina lähteitä, samoin monet niistä ovat sisällöltään yksipuolisia. Yksi esimerkki on on Suomeen kohdistettujen uhittelevien toimien, alueloukkausten sekä lähialueilla järjestettyjen yllätysharrastusten ohella käytetyt epämääräisemmät toimet, kuten venäläisten maakaupat "Turun ja Naantalin satamiin johtavien syvävesiväylien varrelta".

Turun ja Naantalin maakauppojen lähde on freelancetoimittaja Tuula Malinin kirjoittama uutinen, joka julkaistiin Ylen verkkosivuilla 14. helmikuuta. Juttuunsa Malin on haastatellut valtioneuvoston turvallisuuskomitean yleissihteeriä Tatu Mikkolaa.

"Saaristomerellä, Turun ja Naantalin edustalla venäläistaustainen yhtiö on napsinut järjestelmällisesti saaria kaikkien mantereelta avomerelle johtavien syvävesiväylien varrelta", Malin kirjoittaa jutussaan. Malin ei kuitenkaan yksilöi, perustuuko tieto Mikkolan haastatteluun, vaiko muihin lähteisiin. UPIn tutkijoille Malinin jutun tämä kohta on kuitenkin ollut riittävä todiste.

Lehden numero:

Aiheet:

Uusimmat jutut samasta aiheesta

"Älä yhdistä Venäjää Putiniin" »

Pussy Riotissa toimiva Olga kertoo Paxin lukijoille mitä Venäjästä pitäisi ajatella. Venäjä ei ole vain Putin, Venäjä ja venäläiset ovat myös paljon muuta.

Rypäleaseilla vähemmän uhreja »

Elokuun lopulla julkaistiin yhdeksäs vuosittainen Cluster Munition Monitor -raportti, johon on kerätty tietoa muun muassa rypäleaseet kieltävän sopimuksen etenemisestä ja rypäleaseiden käytöstä maailmalla. Se sisältää myös tähän asti kattavimman saatavilla olevan tilaston rypäleaseiden uhreista. Viime vuonna pommituksia tehtiin Syyrian ja Jemenin sodissa.

Kiellettyjä rypäleaseita käytetty Syyrian konfliktissa - hallitus kieltäytyy kommentoimasta »

Siviilikohteita pommittamalla on syyllistytty vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin. Valtaosa rypäleaseiden uhreista on siviilejä.