Kommentti: siirtolaisuus ei ole uusi ilmiö

Kirjoittaja:

Keskustelussa maahanmuutosta saa sellaisen käsityksen, että muissa maissa ihmiset hinkuvat Suomeen saamaan ilmaiseksi muiden rakentaman hyvinvoinnin hedelmiä. Tänne tulee nuoria miehiä yli mannerten ja merien, ja tänne lähetetään ankkurilapsia, joiden avustuksella lasten vanhemmat ja kokonaiset suvut pääsevät nauttimaan suomalaisten veronmaksajien rahoista. Suomi puolestaan ja suomalaiset itse, eivät ole tämän kerronnan mukaan saaneet osakseen minkäänlaista apua ja solidaarisuutta. Kaikista koettelemuksista on selvitty itse, yksin pohjolassa, vain otsa hiessä työtä tehden. Tällä lailla kerrottuna tarinaan kuuluu, että muut tänne tulevat ovat vailla koulutusta, osaamista ja pelkkä taakka, kun taas kantasuomalaiset ovat aina niin Suomessa kuin muualla lisäarvo, voimavara ja lahja.

On harhaa, että Suomi olisi aina seissyt omillaan riippumattomana, ilman kenenkään apua tai yhteistyötä. Harhan syntyyn on ollut osallisena sotien jälkeen luotu uusi kansallinen yhtenäisyys, jonka keskeisenä sisältönä oli sisu, yhtenäisyys ja itsenäisyys. Suomalaisen hyvinvoinnin on kuitenkin mahdollistanut esimerkiksi se teollisuus, joka hyvin pitkälle rakennettiin muualta tulleiden, maahanmuuttajien, ansiosta ja heidän perustamiensa yritysten varaan. Suomen sivistyneistöllä on juurensa naapurimaissa. Suomea ja suomalaista hyvinvointia ei ole luotu tyhjiössä.

Suomeen on muutettu ja Suomesta on, kuten muistakin maista kautta aikojen, myös lähdetty. Usein hakemaan parempaa elämää, ja elantoa, kun leipä on ollut liian tiukassa kotimaassa. Myös Suomi on saanut osakseen apua vaikeina aikoina. Ennen toista maailmansotaa Suomesta lähdettiin etsimään parempaa elintasoa ja elantoa pääosin Yhdysvaltoihin, mutta idealistisimmat Neuvostoliittoon asti - vaikka ne tarinat päättyivätkin surullisemmin. Sodan jälkeen elintasopakolaisuus, jos sitä siksi haluaa kutsua, Suomesta kohdistui lähinnä Ruotsiin. Siellä suomalaiset puolestaan osallistuivat hyvinvoivan Ruotsin folkhemmetin, kansankodin rakentamiseen tehtailla, samalla itsekin siitä hyötyen.

Ruotsi ja muut Pohjoismaat ovat muutenkin toimineet monet kerran Suomen turvana ja tukialueena. Sotaa ja pommituksia turvaan lähetettiin 70 000 sotalasta, jotka pääosin ruotsalaiset, mutta myös ihmiset muissa pohjoismaissa ottivat vastaan ja sijoittivat koteihinsa lapsia hyvin nopeasti.

Suomi on itsekin pystynyt sopeutumaan ja auttamaan esimerkiksi, kun piti sijoittaa nopeasti Karjalan evakot uusiin koteihin 1940-luvulla. Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry perustettiin Suomeen sen jälkeen, kun kansainvälisiä vapaaehtoisia tuli työleireille Suomeen auttamaan Lapin sodan ja polttamisen jälkeen jälleenrakentamisessa. Sen jälkeen KVT:n kautta on puolestaan moni suomalainen tehnyt matkaa maailmalle tekemään työtä muissa kulttuureissa, muiden hyväksi.

Monessa suomalaisessa perheessä kerrotaan edelleen kveekareiden ruokapaketeista, nukeista ja muista tarpeista, jotka toivat pitkään sodan jälkeenkin iloa suomalaisille perheille. Maahanmuutto, pakolaisuus ja hädässä olevien avustaminen eivät siis ole mitään uutta eikä ihmeellistä ja siitä ovat saaneet osansa myös suomalaiset.

Lehden numero: