Kehitystä, vakautta ja rauhaa sotilastoimin?

Kirjoittaja:

Euroopan unionissa on viime aikoina lisääntynyt paine käyttää kehitysyhteistyöhön korvamerkittyä rahoitusta sotilaallisiin toimiin. EU:n perussopimuksissa on linjattu, ettei budjetilla voi rahoittaa sotilaallisia toimia, mutta osa unionin jäsenmaista on yrittänyt löytää keinoja kiertää tätä. Kymmenen jäsenmaata, joiden joukossa on myös Suomi, pyysi komissiolta toimia tämän edistämiseksi keväällä 2016.

Komissio antoi tähän vastauksena esityksen EU:n vakautta ja rauhaa edistävän välineen (Instrument contributing to Stability and Peace, IcSP) ehtojen muuttamisesta siten, että rahoitusta voitaisiin käyttää esimerkiksi sotilaiden koulutukseen sekä sotilaallisiin välinehankintoihin ja infrastruktuuriin. Muutosta perustellaan turvallisuuden ja kehityksen yhteydellä, sekä sillä, että sotilassektorin tuki kumppanimaissa edistää köyhyyden vähentämistä. Tällä hetkellä voidaan jo rahoittaa muun muassa poliisivoimia, mutta ei suoranaisesti asevoimia.

Esitystä ovat vastustaneet niin kansalaisjärjestöt, jäsenvaltiot kuin Euroopan parlamenttikin, jonka oikeuspalvelut linjasivat esityksen olevan EU:n oikeusperustan vastainen. Jäsenmaista Ruotsi on vastustanut muutosta, sillä se hämärtäisi kehitysyhteistyön ja turvallisuusoperaatioiden välistä rajaa. Ruotsi on pyrkinyt suojelemaan kehitysyhteistyötä sen avaamiselta turvallisuuden suuntaan myös neuvotteluissa EU:n kehityspoliittisesta konsensuksesta, joka on unionin korkeimman tason kehityspoliittinen linjaus.

Esitys vakautta ja rauhaa edistävän rahoitusvälineen muokkaamisesta hyväksyttiin Euroopan parlamentissa kehitys- ja ulkoasiainvaliokunnassa sekä myöhemmin täysistunnossa, joskin vain pienellä enemmistöllä. Tällä hetkellä aloitetta työstetään komission, parlamentin ja neuvoston välisissä kolmikantaneuvotteluissa. Neuvottelujen jälkeen aloite vaatii vielä sekä neuvoston että parlamentin hyväksynnän.

EU:n kehitysyhteistyövarojen suuntaaminen sotilaskäyttöön on osa pitkään jatkunutta keskustelua siitä, mitä kaikkea kehitysavuksi voidaan laskea. Kehitysyhteistyömäärärahat ovat EU:ssa ja sen jäsenmaissa jatkuvasti uhattuina ja jos samaan aikaan tulkitaan yhä vapaammin sitä, mihin kehitysyhteistyövaroja voi käyttää, on riski aidon kehitysavun vähenemisestä huomattava. 

Keskustelu kehitysavun avaamisesta ei valitettavasti rajoitu ainoastaan Eurooppaan. OECD:n huippukokouksessa päätettiin juuri virallisen kehitysavun eli ODAn kriteerien muuttamisesta. Aiemmin rauhaan ja turvallisuuteen liittyviä kuluja on voinut kirjata kehitysavuksi hyvin rajoitetuin perustein, mutta jatkossa esimerkiksi rauhanturvaoperaatiot voi laskea kehitysavuksi aiempaa helpommin.

Rauha on kehityksen ehto ja inhimillinen turvallisuus jokaisen oikeus. Tämä tunnustetaan myös kestävän kehityksen tavoitteessa 16. Kehitysavun suuntaaminen esimerkiksi ihmisoikeuksien edistämiseen tukemalla kumppanimaiden hallituksia ja kansalaisjärjestökenttää onkin satsaus turvallisuuden vahvistamiseen. Tällainen kehitysapu on tervetullutta ja erityisen tärkeää erityisesti hauraiden valtioiden kohdalla.

Viimeaikainen trendi ei kuitenkaan perustu inhimillisen turvallisuuden lisäämiseen kumppanimaissa. Taustalla on pyrkimys lieventää Eurooppaan kohdistuvia uhkia, esimerkiksi ehkäisemällä terrorismia ja hallitsemalla Eurooppaan suuntautuvaa muuttoliikettä. Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä kehitysyhteistyötä kyseenalaistetaan ja tilanne on otollinen puolustuspolitiikan vahvistamiselle.

Jos kehitysyhteistyömäärärahoja käytetään EU:n oman turvallisuuden lähtökohdista, on tämä ristiriidassa koko kehitysyhteistyön päätarkoituksen kanssa. Kehitysapu tulisi suunnata sinne, missä tarve on suurin, ei sen perusteella, miten avunantaja voi hyötyä eniten. EU:n kehityspolitiikan päätavoite on edelleen köyhyyden vähentäminen ja kestävä kehitys, ei EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisten intressien edistäminen.

Kirjoittaja on Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistys Kehys ry:n pääsihteeri

Lehden numero: