Suomen asevienti Lähi-itään taas otsikoissa

Kirjoittaja:

Suomen asevienti Lähi-itään on jälleen tämän vuoden alussa noussut otsikoihin. Tällä kertaa otsikoiden syynä on ollut Arabiemiirikuntien virallisen uutistoimiston julkaisema video, joka näyttää uutistoimiston mukaan Saudi-Arabian johtaman liittouman etenemistä Jemenin sodassa. Videossa näkyy suomalaisen valtionyhtiö Patrian Arabiemiirikuntiin myymä panssariajoneuvo.

Suomessa asiasta kertoi ensimmäisenä Yle viitaten norjalaisen Vardens Gang sanomalehden artikkeliin. Puolustusministeri Jussi Niinistön avustaja on epäillyt videon aitoutta, mutta lähetystöneuvos Ilkka Rentola ulkoministeriöstä on pitänyt hyvin todennäköisenä, että materiaali on kuvattu Jemenissä. Myös Helsingin Sanomat selvitti asiaa ja löysi monta seikkaa, jotka tukivat sitä, että kyseinen video Patrian panssariajoneuvosta tosiaan oli kuvattu Jemenin sodassa.

Ottaen huomioon, mitä ennestään tiedetään Suomen aseviennistä ja Lähi-idän tilanteesta, kuva Jemenissä olevasta panssariajoneuvosta ei pitäisi olla varsinaisesti yllätys. Marraskuussa 2015 valtioneuvosto myönsi Patrialle luvan viedä 40 panssariajoneuvoja Arabiemiirikuntiin ja ajoneuvot vietiin vuoden 2016 aikana. Arabiemiirikunnat osallistuu Jemenin sotaan osana Saudi-Arabian johtamaa liittoumaa, joka oli toistuvasti pommittanut siviilejä jo keväällä 2015, eli ennen panssariajoneuvojen vientiluvan myöntämistä.

On luontevaa, että Arabiemiirikunnat käyttää hankkimaansa sotilaskalustoa siellä, missä kulloinkin katsoo kalustoa tarvitsevansa, tällä kertaa Jemenissä. Aseviennistä on toki aina hyvä käydä poliittista ja yhteiskunnallista keskustelua. Toisaalta keskustelua Patrian panssariajoneuvojen mahdollisuudesta päätyä Jemenin sotatoimiin olisi voinut käydä jo vuonna 2015 ennen kuin vientiluvan myöntämisestä päätettiin.

Suomen siviiliase- ja sotatuoteviennin jakauma kohdealueen mukaan vuosina 2002–2016. Lähde: SaferGlobe

Kuvaaja: Suomen siviiliase- ja sotatuoteviennin jakauma kohdealueen mukaan vuosina 2002–2016. Lähde: SaferGlobe

Kuten kuvaaja näyttää, Suomen asevienti Lähi-itään on viime vuosina noussut euromääräisesti tarkasteltuna suuremmaksi, kuin vienti EU-maihin. Ennen kaikkea kasvaneeseen Lähi-idän vientiin on vaikuttanut kolme kauppaa, jotka näkyvät tilastoissa vuosina 2014–2016.

Vuosina 2014–2015 Suomi vei Arabiemiirikuntiin kranaatinheittimiä, vuosina 2014–2016 Suomi vei kranaatinheittimiä määränpäänä Saudi-Arabia ja vuonna 2016 tehtiin mainittu panssariajoneuvovienti Arabiemiirikuntiin. Jokaisen näiden kolmen kaupan arvo oli kymmeniä miljoonia euroja. Näiden lisäksi Suomi on vienyt Lähi-idän maihin paljon muitakin sotatuotteita, kuten tarkkuuskivääreitä, patruunoita ja suojausterästä. Ei ole mahdotonta, että muitakin Suomesta Lähi-itään vietyjä sotatuotteita löytyisi jossain vaiheessa Jemenistä.

Suomalaisia aseita on löytynyt konfliktialueilta aiemminkin

Suomalaisista aseista konfliktialueilla on kerrottu uutisia ennenkin. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan suomalaisvalmisteisia aseita on ollut myynnissä laittomilla asemarkkinoilla ainakin Irakissa ja Libyassa sekä todennäköisesti käytössä Georgian sodassa.

Jemenissä käytössä ollut panssariajoneuvo eroaa kuitenkin Georgiasta, Libyasta ja Irakista löytyneistä aseista siinä, että Jemenissä aseet ovat olleet käytössä juuri sillä toimijalla, jolle Suomi ne alunperin on päättänyt viedä. Pääsääntöisesti konflikteissa käytössä olleet suomalaisaseet ovat oletettavasti kulkeutuneet konfliktialueille vaihdettuaan omistajaa ainakin kerran.

Kun suomalaisen Patrian panssariajoneuvo on löytynyt Jemenistä, on jälleen kysytty, onko päätös vientiluvan myöntämisestä ollut oikea ja miten Lähi-idän vienteihin jatkossa pitäisi suhtautua. Tätä keskustelua käytiin myös presidentinvaalien yhteydessä ja moni ehdokkaista, jatkokaudelle valittu Sauli Niinistö muiden muassa, katsoi, että Lähi-idän vienteihin olisi syytä jatkossa suhtautua pidättyväisemmin. Lisäksi on kysytty, kuka Suomen aseviennistä kantaa vastuun.

Vientilupien kokonaisharkintaan vaikuttavat monet tekijät

Asekauppa on poliittista. Esimerkiksi Suomen valmistellessa Hornetien seuraajien hankintaa päätökseen ei vaikuta ainoastaan se, minkälaisia eri valmistajien hävittäjät ovat. Vaakakupissa painaa myös se, että ruotsalaisia Gripeneitä ostamalla voisi edistää Suomen ja Ruotsin kahdenvälistä puolustusyhteistyötä ja yhdysvaltalaisten koneiden valitseminen taas voisi edesauttaa yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa. Muilla valinnoilla olisi muunlaisia vaikutuksia. Siinä missä Suomen asehankinnat ovat poliittisia päätöksiä, myös päätökset Suomen aseviennistä ovat poliittisia.

Kun suomalainen yritys haluaa viedä Suomesta sotatuotteita, yrityksen on haettava viennille lupa. Sotatuotteiden osalta vientilupaviranomaisena toimii puolustusministeriö. Puolustuspoliittisesta näkökulmasta asevienti kannattaa lähtökohtaisesti aina. Mitä enemmän Suomesta viedään sotatuotteita, sitä edullisemmaksi tulevat tuotekehittelyn kustannukset yksikköä kohti, sitä enemmän Suomessa on aseteollisuuden osaajia ja sitä paremmin Suomen maanpuolustus pystytään turvaamaan.

Aseviennin rooli osana Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa taas ei ole yksioikoinen. Suomen ulkopolitiikan tavoitteena on edistää Suomen vientiä ja tukea suomalaisia yrityksiä, mutta samaan aikaan Suomi haluaa rakentaa rauhaa ja edistää ihmisoikeuksien toteutumista. Aseviennissä nämä kaksi ulkopolitiikan tavoitetta voivat olla vastakkain. Aseviennin ulko- ja turvallisuuspoliittisen merkityksen vuoksi ulkoministeriö valmistelee sotatuotteiden vientiluvista ulko- ja turvallisuuspoliittisen lausunnon silloin, kun aiottu vienti suuntautuu muualle kuin Euroopan talousalueelle, Australiaan, Japaniin, Kanadaan, Sveitsiin, Uuteen-Seelantiin tai Yhdysvaltoihin.

Puolustusministeriö saa ETA-maiden ja mainittujen kuuden valtion ulkopuolelle suuntautuviin vientilupahakemusten päätöksentekoon tukea myös poikkihallinnolliselta maastavientiasioiden työryhmältä. Saatuja lausuntoja hyödyntäen lupien myöntämisestä päättää lopulta puolustusministeri tai, mikäli viennin taloudellinen arvo tai asian ulko- ja turvallisuuspoliittinen merkitys sitä edellyttää, valtioneuvosto. Sotatuotteiden vientiluvista päättävät siis aina viime kädessä poliitikot.

Asevientien pitkä valmistelu ja aseiden pitkät käyttöiät vaikeuttavat vastuun hahmottamista

Asevientiin liittyviä vastuukysymyksiä on usein hankala hahmottaa, koska asevientiprosessit ovat pitkiä ja aseiden käyttöiät ovat vielä pidempiä. Tämä vaikeuttaa vastuukysymyksien hahmottamista ainakin kahdella tavalla.

Ensiksi, aseiden käyttöiät ovat vuosikymmenten mittaisia ja aseet voivat näin ollen päätyä konfliktialueille vasta kauan viennin jälkeen. Esimerkiksi Libyasta vuonna 2016 löytyneet suomalaiset rynnäkkökiväärit oli ilmeisesti valmistettu Suomessa 1970-luvulla. Viennistä vuosikymmeniä sitten päättäneitä henkilöitä on hankala jäljittää kantamaan vastuuta teoistaan, varsinkaan kun ei ole edes täyttä varmuutta, milloin ja mitä kautta aseet on Libyaan kuljetettu.

Toiseksi, viennit voivat toteutua vasta vuosia vientiluvan myöntämisen jälkeen. Siksi vaikkapa tänään tapahtuvasta aseviennistä eivät välttämättä ole vastuussa tänään virassa olevat poliitikot. Lähi-itä on noussut Suomen euromääräisesti suurimmaksi vientialueeksi Juha Sipilän hallituksen aikana ja Suomesta on viety tarkkuuskivääreitä Turkmenistaniin Sipilän hallituksen aikana.

Turkmenistaniin myönnetty tarkkuuskiväärien vientilupa käsiteltiin kuitenkin hallituksessa jo Alexander Stubbin pääministerikaudella keväällä 2015. Ja kuten kuvaaja näyttää, Saudi-Arabiaan vuosina 2014–2016 viedyille kranaatinheittimille valtioneuvosto myönsi vientiluvan vuonna 2011, ja vientiä oli valmisteltu jo paljon tätäkin aiemmin.

Suomesta Saudi-Arabiaan myytyjen kranaatinheitinten kaupan vaiheet. Lähde: SaferGlobe

Suomesta Saudi-Arabiaan myytyjen kranaatinheitinten kaupan vaiheet. Lähde: SaferGlobe

On myös väärin sanoa, että Suomesta nyt ensimmäinen kertaa vietäisiin aseita konfliktialueille. Suomesta on esimerkiksi vuosina 2009 ja 2011 viety tarkkuuskivääreitä Meksikoon, jossa on käyty huumeisiin kietoutuvaa sotaa vuodesta 2006 alkaen. Avoimesti saatavilla olevien tietojen perusteella on mahdotonta varmuudella vastata kysymyksiin siitä, onko linja Suomen aseviennistä muuttunut Sipilän hallituksen aikana ja jos on, kuinka suuri muutos on ollut.

Asian arvioimista vaikeuttaa entisestään se, että vientiä suunnitteleva yritys voi pyytää puolustusministeriöstä ennakkolausuntoa siitä, miten Suomi suhtautuisi, jos yritys jättäisi asevientilupahakemuksen johonkin maahan. Annetut ennakkolausunnot ovat salaisia.

Voi siis olla, että vientiluvista vastaavat viranomaiset ja poliitikot ovat torpanneet monia suunnitteilla olleita asevientejä epävakaille alueille, mutta asiasta ei ikinä ole tullut julkisesti saatavilla olevaa päätöstä. Puolustusministeri Jussi Niinistö onkin kertonut viime syksynä STT:lle, että yrityksille on annettu kielteisiä ennakkolausuntoja Lähi-idän alueelle suuntautuvia vientejä koskien.

On toki tärkeää kysyä, keiden poliitikkojen harteille vastuu asevientipäätöksistä tulee laittaa. Poliittisesti mielenkiintoinen kysymys on myös, onko Suomen linja aseviennin suhteen muuttunut. Toisaalta merkittävämpi kysymys lienee se, onko nykyinen linja sellainen, että suomalaiset poliitikot ja Suomen kansalaiset ovat valmiita seisomaan sen takana.

Jemenissä olevaa panssariajoneuvoa, Saudi-Arabiassa käyttöönottoa odottavia kranaatinheittimiä tai Libyasta löytyneitä rynnäkkökivääreitä ei enää voida saada takaisin. Tästä eteenpäin tehtävillä päätöksillä Suomen aseviennistä voidaan kuitenkin vaikuttaa siihen, missä suomalaisia aseita tulevaisuudessa nähdään.

SaferGloben digitalisoidusta asevalvontaraportista lisätietoja aseviennistä

Tarkemmin Suomen asevientiin voi perehtyä tutustumalla SaferGlobe ajatushautomon julkaisemaan digitalisoituun Suomen asevalvontaraporttiin. Sivustolta löytyy muun muassa tiedot Suomen aseviennistä interaktiivisena karttana ja tarkemmat tiedot ladattavana tietokantana.

Lehden numero: