Kansalaispalvelus on pakkotyötä

Kirjoittaja:

Tiedättekö sen myyräpelin? Sen jossa myyrä aina nousee kolostaan ja pelaajan tehtävä on lyödä myyrät takaisin koloihinsa ja sitten aina uusi myyrä tulee esille kolosta ja pelaaja jatkaa myyrien lyömistä nuijalla koloihin. Samalta vaikuttaa keskustelu kansalaispalvelusta. Mikään järkevä syy ei puolla kansalaispalvelusta, mutta niin vain se nostaa aina uudelleen päänsä esille kolosta. Syyt siihen, miksi kansalaispalvelus on järjestön ajatus ovat samat kuin ennenkin. Käyn ne tässä lyhyesti läpi.

1. Kansalaispalvelus on pakkotyötä. Pakkotyö on kielletty muun muassa ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja Euroopan Unionin peruskirjassa. Suomi ei voi noin vain ottaa käyttöön pakkotyöhön perustuvaa kansalaispalvelusta.

2. Ne tehtävät, joita kansalaispalveluksen suorittajille kaavaillaan ovat yleensä sellaisia, että niitä tekevät paremmin koulutetut ja motivoituneet ihmiset. Tuskin kukaan mieluummin haluaa itseään hoitamaan pakotettua, vähän väliä vaihtuvaa nuorta ihmistä, kuin koulutettua ammattilaista. Lähihoitajien ja muiden hoiva-alan ammattilaisten palkanmaksun välttely kansalaispalveluksen kautta olisi sekin törkeätä.

3. Nykyiseen asevelvollisuusjärjestelmään liittyvät tasa-arvo-ongelmat ratkaistaan viisaimmin siirtymällä ennemmin sukupuolia yhdenvertaisesti kohtelevaan valikoivaan, tai vielä mieluummin vapaaehtoiseen järjestelmään. Ei pakottamalla koko ikäluokkaa tekemään jotakin, jossa ei alunperinkään ollut järkeä.

4. Mikäli tavoitteena on opettaa kaikille suomalaisille jotain, lisätään se peruskoulun opetussuunnitelmaan. Lähes kaikki nimittäin suorittavat oppivelvollisuuden

5. Jos tavoitteena taas on kohottaa kuntoa, siihen sopii sopii vaikkapa koko väestölle pakollinen iltalenkki tiistaisin paremmin kuin puoli vuotta palveluksessa nuoruudessa. Kuulostaako älyttömältä? No sitä on myös pakkotyöhön perustuva kansalaispalvelus, samoin kuin asevelvollisuus.



Paxin tässä numerossa huomioimme tasavuosia täyttävää sankaria, rauhanmerkkiä, annamme kirjavinkkejä vuoteen 2018. Aseistakieltäytymisuutisissa on epätavallisen paljon uutisia: hovioikeus on antanut mahdollisesti koko aseistakieltäytymisen tilanteen muuttavan ratkaisun.

Erkki Tuomioja valottaa omaa sukuhistoriaansa sadan vuoden takaa ja pohtii samalla millaisen perinnön on esivanhemmiltaan saanut. Idil Tekin valottaa Turkin sananvapauden heikkoa tilannetta. Ville Hoikkala kertoo kolumnissaan siitä, miten turvapaikanhakijoina Suomeen on viime vuosina tullut eri ihmisiä kuin ennen, samoin on muuttunut heitä auttavien suomalaisten joukko.

Lehden numero: