Sananvapauden murha Turkissa

Kirjoittaja:

Suomalaiselle Wall Street Journalille työskentelevälle toimittaja Ayla Albayrakille määrättiin turkkilaisessa oikeusistuimessa kahden vuoden ja yhden kuukauden vankilatuomio hänen työskentelystään kurdialueilla. Albayrakin tuomio herätti vihdoin länsimaissa reaktion Turkin lehdistön ja sananvapauden tilaan.

Sananvapaus on ollut Turkissa jo vuosia heikkoa. Hallitusta vastustavaa, sen konservatiivisista ja uskonnollisista arvoista eriävää ja likaisesta, poliittisesta pelistä totuuksia paljastavaa uutisointia tuottaville median edustajille pidätykset, oikeudenkäynnit, kotiratsiat tai esimerkiksi uhkailut ovat osa ammattia. Tilanne on kuitenkin pahentunut viime vuosien aikana: kesällä 2016 tapahtuneen vallankaappausyrityksen jälkipyykki on osaltaan voimistanut sananvapauden ja median radikaalia rajoittamista poikkeustilan nimissä.

Konkreettisia esimerkkejä on viime vuosien varrelta paljon. Esimerkiksi vuonna 2015 Ankarassa järjestetyssä rauhanmarssissa tehtiin pommi-isku, jossa kuoli yli 100 ihmistä. Myöhemmin tämän iskun todistettiin olevan viranomaisten tiedossa ja estettävissä - mitään varotoimia ei kuitenkaan tehty. Asiasta uutisoineet Evrensel- ja Cumhuriyet-lehtien tekijät haastettiin oikeuteen.

Vuonna 2016 uutisoituja skandaaleja oli useampi. Presidentti Erdoğanin perheeseen ja puoleeseen läheisen Ensar-säätiön (uskonnollisen sukupolven kasvattamiselle omistautunut säätiö) ja Karamanin kaupungin uskonnollisten imam hatip -lukioiden alumnien liiton yhteisistä asuntoloista raportoitiin raiskauksista. Uskonnonopettaja raiskasi 9-10-vuotiaita poikia yksityisopetuksen varjolla. Asiasta tehtiin laaja uutisraportti ja voimaan astui pian uutisointikielto.

Myöhemmin samana vuonna WikiLeaks julkaisi 57 000 Erdoğanin vävyn ja Turkin energiaministerin sähköpostia, jotka todistivat hänen yhteytensä Powertansiin. Yhtiön on kerrottu käyvän öljykauppaa Daeshin kanssa. Turkinkielisessä mediassa uutisoineet toimittajat saivat syytteet laittomaan organisaatioon kuulumisesta.

Vuonna 2017 otsikoihin on noussut esimerkiksi islamistinen teologi, jonka mukaan 6-vuotiaiden tyttölasten avioituminen on hyväksyttävää. Hänen lausuntoaan pedofiliaksi kutsunut toimittaja sai syytteen kunnianloukkauksesta.

Valheita ja sensuuria

Viime keväänä Newroz-juhlaan pyrkivä 23-vuotias opiskelija sai surmansa poliisin ampumasta luodista kurdikaupunki Diyarbakirissa. Syyksi aseen käyttöön ilmoitettiin itsemurhapommituksen uhka. Paikalla oli toimittaja, joka sai kuvattua ampumistilanteen. Kuvat todistivat poliisin perusteettoman ja mielivaltaisen voimankäytön. Seurauksena ei ollut syytettä poliisille vaan kotietsintä kuvaajan kotiin. Kotietsinnän tavoitteena oli todistusaineiston tuhoaminen. Samoin perusteettomasti työstään irtisanottujen ja pitkään nälkälakossa olleiden akateemikoiden Nuriye Gülmenin ja Semih Özakçan oikeudenkäyntiä seurannut toimittaja päätyi poliisin haltuun.

Jo vuonna 2014 tapahtunut kohu Turkin tiedustelujärjestö MIT:n Syyriaan matkanneista rekoista kuuluu samaan sarjaan sananvapauden rajoittamisen tekoja. Näiden rekkojen väitettiin kuljettavan humanitaarista apua turkmeeneille, mutta niiden sisältä löytyikin suuri määrä aseita ja ammuksia. Selvisi, että rekkojen sisältö oli tarkoitettu Syyrian islamistisille kapinallisryhmille, joilla oli läheiset välit al-Qaidaan.

Aihetta käsitellyt laaja raportti Cumhuriyet-lehdessä johti muun muassa päätoimittajan pidätykseen. Syytteet eivät koskeneet valheellista uutisointia vaan esimerkiksi aseistetun terroristijärjestön auttamista sekä valtion sisäisten tietojen paljastamista. Uutisten todenperäisyyttä ei kiistetty, vaan aiheesta määrättiin uutisointikielto. Myöhemmin, vuonna 2017 Qatarin entinen pääministeri esitti lausunnon, jossa hän myönsi Syyriaan vietävien aseiden kulkevan Turkin kautta Yhdysvaltojen kanssa yhteistyössä ja näiden aseiden päätyvän jihadistiryhmille.

Toimittajat poliittisina vankeina

Kaikki Turkissa vangitut toimittajat ovat poliittisia vankeja, jotka hallitus haluaa hiljentää. Turkin journalistien liitto julkaisi helmikuussa 2018 listan, jonka mukaan 149 toimittajaa ja mediatyöntekijää olisi maassa tällä hetkellä vankilassa. Tähän listaan kuuluvat myös Cumhuriyet-lehden (cumhuriyet tarkoittaa suomeksi tasavaltaa) toimittajat, joiden oikeudenkäynti on ollut paljon esillä.

Cumhuriyet-lehdellä on Turkin lehdistön historiassa erittäin tärkeä asema. Se on toiminut 1920-luvulta lähtien puolueettomasti ja pyrkinyt tekemään totuudenmukaista ja laadukasta journalismia. Vuosikymmenien saatossa se on saanut arvostetun ja luotettavan sanomalehden aseman Turkissa. Lehti on uskonnoton, ja siksi se on joutunut usein uskonnollisten ryhmien ja hallinnon silmätikuksi.

Lehteä on vainottu, sen monia toimittajia on pidätetty ja haastettu oikeuteen. Sen lisäksi esimerkiksi lehdessä tutkivana toimittajana toiminut Uğur Mumcu murhattiin autopommilla 1990-luvun alussa. Hän oli uutisoinut Turkin yhteiskunnallisista tapahtumista ja poliittisista yhteyksistä.

Syksyllä 2016, vallankaappausyrityksen jälkeen, poliisi otti talteen 19 lehden toimittajaa ja johtohenkilöä, joista osa on ollut koko oikeudenkäynnin ajan pidätettyinä. Joitakin syytetään esimerkiksi Fethullah Gülenin tukemisesta, vaikka heidän työnsä osoittaa päinvastaista. Oikeudenkäynti jatkuu yhä.

Turkin kansainvälisesti tunnetuimpiin toimittajiin kuuluva Ahmet Şık pidätettiin myös Cumhurihyet-operaation yhteydessä. Silloin kun Erdoğan ja Gülen olivat vielä hyvissä väleissä, Şık kirjoitti kirjan nimeltä Imaanin armeija. Kirjassaan hän tutki Gülenin elämäntyötä ja gülenistiliikettä. Jo ennen kirjan julkaisua Turkin valtio kielsi kirjan, ja samalla Şık sai vuoden vankeustuomion.

Kesällä 2016 vallankaappausyrityksen jälkeen hänet pidätettiin uudelleen ja häntä syytettiin Fethullah Gülenin liikkeen ja kurdijärjestö PKK:n (kahden toisilleen varsin vastakkaisen järjestön) propagandan levittämisestä. Şıkin vapauttamista on vaatinut muun muassa kirjailijoiden sananvapausjärjestö PEN International.

Sananvapaus tekee kuolemaa

Toimittajat eivät ole ainoita, joiden sananvapautta Turkki rajoittaa. Sisäministeriön lausunnon mukaan vuonna 2016 vallankaappausyrityksen jälkeisen puolen vuoden aikana vangittiin 1656 ihmistä sosiaalisen median julkaisujen vuoksi. Tämä luku osoittaa kuinka aggressiivista ja laajamittaista valtion sensuuri on.

Turkin hallitus on ajanut konservatiivista diktatuuriaan eteenpäin. Vallankaappausyrityksen varjolla suoritettu Erdoğanin hallituksen hyökkäys oppositiota ja maan kirkkaimpia ajattelijoita vastaan ulottuu aivan joka paikkaan. Lehdistön tila maassa on kriittinen: siinä missä osa mediasta on erittäin korruptoitunutta, osa jatkaa totuuksien paljastamista henkensä uhalla. On totta, että sananvapaus tekee Turkissa kuolemaa, mutta olisi ehkä perustellumpaa sanoa, että hallinto yrittää murhata sen.

Entä Eurooppa?

Eurooppa seuraa kaikkea tätä vaihtelevin reaktioin. Euroopan Unioni ei halua Turkkia jäsenvaltiokseen maan ihmisoikeusloukkausten vuoksi. Toisaalta se tekee yhteistyötä Turkin kanssa pitääkseen pakolaiset rajojensa ulkopuolella. Turkki on edelleen virallisesti ehdolla EU:n jäseneksi.

Euroopan ja Suomen viimeaikainen nuhteleva suhtautuminen Turkkiin on pahasti myöhässä, sillä Turkin hallituksen hyökkäykset ihmisoikeuksia ja sananvapautta vastaan ovat jo vanha ongelma. Turkin poliittinen ja ihmisoikeuksiin liittyvä tilanne ei ole yhtäkkiä horjunut vallankaappausyrityksen takia, vaan se on ollut vaarassa koko Erdoğanin kauden ajana. Vallankaappausyritys on ollut vain tekosyy toimia entistä radikaalimmin toisinajattelijoiden hiljentämiseksi

Turkin tilanteen ei tule missään nimessä aiheuttaa hiljaisuutta. Euroopan Unionin täytyy asettua ehdottomasti Turkin hallituksen toimia vastaan ja lopettaa jäsenyysneuvottelut ja kaikki Turkin valtiolle suunnattu tuki. Turkille on tehtävä selväksi, että ainoastaan lakeja noudattavana ja ihmisoikeuksia kunnioittavana maana se on tervetullut aloittamaan neuvottelut EU-jäsenyydestä uudelleen. Vankilat täynnä poliittisia vankeja ei neuvotteluja voida käydä.

Lehden numero: