- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Ulottuuko inhimillinen kontrolli autonomisiin aseisiin?
Genevessä marraskuun puolivälissä pidetty tavanomaisia aseita koskevan sopimuksen yleiskokous päätti järjestää huhtikuussa 2015 viisipäiväisen epävirallisen asiantuntijakokouksen autonomisista asejärjestelmistä, joiden kehitystyö on käynnissä. Asiantuntijakokous antaa työstään raportin ensi vuoden yleiskokoukselle.
Autonomisia aseita vastustava kansainvälinen Stop Killer Robots -kampanja on ilahtunut tehdystä päätöksestä, samoin laajasta tuesta asiantuntijakokouksen järjestämiselle. Kampanjan mukaan on selvää, että "ei tehdä mitään" ei ole vaihtoehto, kun vastassamme on sodankäynnin muuttuminen yhä suuremmassa määrin autonomiseksi.
Keskustelun jatkaminen on tärkeää, sillä autonomisten aseiden kehitystyötä tehdään koko ajan. Kehitystyöhön liittyy monia moraalisia, oikeudellisia ja teknisiä ongelmia, kuten esimerkiksi kysymys inhimillisestä kontrollista.
New York Timesin mukaan Yhdysvallat testasi viime vuonna Etelä-Kalifornian merialueella pommikoneesta laukaistua ohjusta, joka lensi aluksi ohjelmoidusti, mutta puolivälissä matkaansa valitsi itsenäisesti, mihin kolmesta maalista se iski.
Yhdysvaltojen lisäksi autonomisia asejärjestelmiä kehittävät muun muassa Britannia, Israel ja Norja. Ne kehittävät ohjuksia ja miehittämättömiä lentokoneita, jotka voivat itsenäisesti hyökätä tutkia, panssarivaunuja ja laivoja vastaan.
New Yors Timesin mukaan Britannian Brimstone-ohjus pystyy erottamaan panssarivaunut henkilö- ja linja-autoista ilman ohjaavaa sotilasta. Lisäksi ohjukset voivat hyökätä ennalta määritellylle alueelle ilman valvontaa.
Tulkinnanvaraisia määritelmiä kontrollista
"Huolemme kohdistuu siihen, kuinka kohteet määritellään sekä vielä oleellisemmin siihen, kuka kohteet valitsee", totesi Peter Asaro, autonomisia aseita vastustavien tieteilijöiden järjestön International Committee for Robot Arms Control (ICRAC) varapuheenjohtaja New York Timesille. Asaron mukaan ydinkysymys on se, ovatko kohteet ihmisten valitsemia, vai valitsevatko järjestelmät ne itsenäisesti.
Yhdysvaltojen puolustusministeriö Pentagon on omalta osaltaan pyrkinyt määrittelemään inhimillisen kontrollin tasoa uusissa asejärjestelmissä. Pentagonin mukaan tulevaisuuden aseet on suunniteltava siten, että ne sallivat komentajien ja aseiden ohjaajien "käyttää asianmukaisen tasoista harkintaa voimankäytöstä."
Määritelmä on tulkinnanvarainen, mutta yhtä lailla tulkinnanvaraista on se, mitkä ovat autonomisia aseita. Pentagonin mukaan esimerkiksi edellä mainittu pommikoneesta laukaistu ohjus ei ole autonominen ase, sillä sotilaat voivat merkittävästi vaikuttaa kohteiden valintaan ja surmaamispäätöksiin.
Ohjuksen valmistaja Lockheed ja Yhdysvaltojen Defense Advanced Research Projects Agencyn edustajat kuitenkin kieltäytyivät kertomasta New York Timesille, kuinka ohjus valitsee kohteensa. Heidän mukaansa tieto on luokiteltu salaiseksi.
Fyysikko Mark A. Gubrud ICRAC:sta pitää ohjusta autonomisena aseena, koska se valitsee itsenäisesti kohteensa vihollislaivastosta. Gubrudin mukaan kyse on "inhimillisen kontrollin ulkopuolella olevasta tekoälystä". Myös Pentagonin säädöksen valmistelua johtanut Paul Scharre huomauttaa, että "on olennaista kysyä, onko tässä tapauksessa raja ylitetty".
Kuva: flickr cc PhOtOnQuAnTiQuE
Rajoituksia kehitystyölle ehdotettu
Monien aseasiantuntijoiden mukaan "asianmukainen" inhimillinen kontrolli on liian epämääräinen ja lopputuloksena on vain tappavien autonomisten asejärjestelmien kehityksen nopeutuminen.
YK:n laittomien, summittaisten ja mielivaltaisten teloitusten erityisraportoija Christof Heyns haluaisi, että autonomisia aseita kehittävät valtiot sopisivat rajoittavansa asejärjestelmänsä sellaisiin, joissa "merkityksellinen" inhimillinen kontrolli kohteiden valinnassa ja hyökkäyspäätöksissä toteutuu. Kyse olisi vastaavanlaisesta kontrollista kuin joukko-osaston komentajalla on sotilaisiinsa, Heynsin mukaan New York Timesille.
Alussa mainittu asiantuntijakokouksen järjestäminen saattaa tuntua vaatimattomalta saavutukselta, mutta päätöksessä on paljon hyvää. On huomattavasti helpompaa kieltää vielä kehitteillä oleva kuin jo käytössä oleva asejärjestelmä.
Lehden numero:
Aiheet:
Banners
