- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Geneva Call kosiskelee sissiryhmiä miinakieltoon
Geneve KUVAT: Geneva call
Naisten työpajatoimintaa Filippiineillä
Terroristien tai muiden aseellisten kapinallisryhmittymien kanssa ei pitäisi neuvotella yhtään mistään. Asettumalla samaan pöytään kyseenalaisten ryhmittymien kanssa antaa vain heille kuulumatonta legitimiteettiä.
”Asiat eivät muutu paremmiksi pelkästään sillä, että jätämme ne huomiotta,” Geneva Callin tutkija Anki Sjöberg vastaa kritiikkiin. ”Halusimmepa tai emme, ei-valtiolliset aseelliset ryhmittymät ovat osallisina liki kaikissa käynnissä olevissa konflikteissa. Jos haluamme parantaa konfliktien keskellä elävän siviiliväestön asemaa, meidän on pakko etsiä tapoja, joilla myös ei-valtiolliset toimijat saataisiin noudattamaan humanitäärisiä normeja.”
Vaikka Geneva Callin toiminta keskittyy ei-valtiollisiin toimijoihin, kaikissa keskusteluissa otetaan huomioon myös konfliktialueen valtioiden näkemykset. ”Joskus käytämme eniten aikaa yhteyksiin valtion edustajien kanssa. Perustelemme toimintamme periaatteita ja kuuntelemme heidän näkemyksiään humanitääristen normien noudattaisesta. Lähes kaikki valtiot ovat suhtautuneet myönteisesti ja nähneet, että toimintamme tarkoitus ei ole ottaa poliittista kantaa tai vaikuttaa konfliktin kulkuun tai ratkaisuihin. Joissain tapauksissa, esimerkiksi Intiassa, valtio ei ole antanut lupaa toimia fyysisesti valtion alueella. Näissäkin tapauksissa olemme voineet jatkaa neuvotteluja muita kanavia pitkin.”
Rohkaisevia tuloksia sissien sitouttamisesta miinakieltoon
Uutiset ja ihmisoikeusraportit kertovat jatkuvasti vakavista sodan oikeussääntöjen rikkomuksista ja hirmuteoista siviiliväestöä kohtaan maailman eri konfliktipesäkkeissä. Anki Sjöberg näkee myönteisiäkin signaaleja: ”Viimeisen kymmenen vuoden aikana aseellisten ryhmittymien keskuudessa on tapahtunut sisäistä normiston kehittymistä. Tietoisuus humanitäärisistä normeista on aiempaa parempi, vaikka haasteita tietenkin riittää yhä runsaasti. Kohtaamme kontakteissamme yllättävää halukkuutta parantaa siviiliväestön asemaa ja vilpitöntä tahtoa löytää siihen konkreettisia keinoja.”
”Yksi ilmentymä siitä, että humanitäärisiin normeihin aletaan suhtautua ’normaalina’ huomioonotettavana asiana, on se, että Talebanin kaltaiset ryhmittymät julkistavat omia taistelunormistojaan,” Jonathan Somer lisää. ”Tälläiset omat normistot tarjoavat hyvän lähtökohdan neuvotteluille kansainvälisistä sitovista sopimuksista. Vaikka normit olisi alunperin luotu silmänlumeeksi, ne tarjoavat kuitenkin paremman mahdollisuuden vaatia ryhmiä toimistaan tilille – joko kansainvälisten järjestöjen tai paikallisen väestön toimesta.”
Maamiinoja koskeva Deed of Commitment on tuottanut rohkaisevia tuloksia. Sopimukseen liittyneet ryhmittymät ovat noudattaneet hyvin sitoumuksiaan. Sopimusta seuranneet miinavarastojen tuhoamiset ja miinojen raivausoperaatiot ovat jo parantaneet monien alueiden siviilien arjen turvallisuutta, onpa kyseessä sitten ollut aktiivinen tai jo rauhoittunut konflikti. Kaikilla alueilla miinanraivausoperaatioihin ei ole vielä voitu ryhtyä resurssien puuttuessa. Oma vaikeutensa tulee siitäkin, että kaiken miinanraivaukseen liittyvän koulutuksen tai teknisen avun tulee olla sellaista, että mikään aseellinen ryhmä ei voi saada siitä etua taistelutoimintaansa.
Miinavarastojen tuhoamista Irakissa
Vireillä lasten oikeuksien sopimus
Seuraava haaste Geneva Callille on lasten asema konfliktissa. Siihen liittyen on valmisteilla Deed of Commitment, joka valmistunee ensi vuonna. ”Lapsen oikeuksia koskevan sopimuksen kirjoittaminen on huomattavasti monimutkaisempi prosessi kuin maamiinoja koskevan tekstin aikaansaaminen. Lapsen oikeuksista konfliktitilanteessa säädellään useissa eri humanitäärisen ja ihmisoikeuslainsäädännön kohdissa. Kattavan, mutta realistisesti toimeenpantavan normiston kokoaminen on mutkikasta,” kuvailee Jonathan Somer.
Anki Sjöberg ja Jonathan Somer ovat kumpikin motivoituneita jatkamaan työtään ei-valtiollisten aseellisten parissa. ”Totta kai kaikista mieluiten heräisin maailmaan, jossa konfliktiasiantuntijoita ei tarvittaisi ja joutuisin hakemaan uusia hommia”, naurahtaa Sjöberg. ”Mutta niin kauan kuin konflikteja on, meidän on yritettävä saada kaikki osapuolet noudattamaan Geneven sopimuksia.”
Geneva Call
- perustettu vuonna 2000 henkilömiinat kieltävät Ottawan sopimuksen innoittamana.
- järjestön ensimmäinen tavoite on taivutella erilaisia ei-valtiollisia toimijoita, kuten sissiryhmiä luopumaan henkilömiinojen käytöstä.
- Järjestön luoma Deed of Commitment for Adherence to a Total Ban on Anti-Personnel Mines and for Cooperation in Mine Action on henkilömiinojen käytön kieltävä sopimus, johon ei-valtiolliset toimijat voivat liittyä.
- sopimukseen on liittynyt 39 aseellista ryhmää kymmenen eri valtion alueelta
- viime vuonna henkilömiinoja käytti seitsemän ei-valtiollista toimijaa.
- Järjestön mukaan järjestö keskustelee noin 40 muun ryhmän kanssa henkilömiinojen käyttöön liittyvistä ongelmista sekä sodan oikeussäännöistä.
Osa sopimukseen liittyneistä järjestöistä on kuluneiden vuosien aikana lakannut olemasta ei-valtiollinen ryhmä ja liittynyt rauhanprosessin myötä valtion viralliseen hallintojärjestelmään. ”Joissain tapauksissa, esimerkiksi Irakissa, näillä ryhmillä on ollut tärkeä rooli siinä, että kyseinen valtio on päättänyt liittyä Ottawan sopimukseen”, Jonathan Somer mainitsee.