Ulkoiset toimijat pahentavat sotia

Teksti: Eva Kellström Froste
Käännös: Anna Malinen

Ulkoisten toimijoiden määrä konflikteissa on kasvanut, mikä usein johtaa konfliktien pitkittymiseen, pahentumiseen ja ratkaisun löytämisen hankaloitumiseen. Aseellisten konfliktien määrä on kuitenkin laskenut. Tämä käy ilmi Uppsalan yliopiston uusimmasta valtioiden aseellisia konflikteja koskevasta raportista.

Vuonna 2010 yhdeksässä maailman kaikkiaan 30 konfliktista oli mukana joukkoja yhdestä tai useammasta ulkopuolisesta maasta. Näin suurta osuutta ei ole koskaan ennen mitattu. Raportti koskee kaikkia konflikteja vuodesta 1946 alkaen. Kyse on muun muassa Afganistanin, Irakin ja Somalian sodista.

Uppsalan yliopiston konfliktitietoa keräävän ohjelman tutkijat ovat huolissaan kehityksestä.
"On olemassa selkeä yhteys konfliktin intensiteetin ja ulkoisen osallistumisen välillä. Nämä konfliktit ovat huomattavasti tappavampia. Suurimpien kuolleisuuslukujen konfliktit vuonna olivat juuri Afganistanissa, Irakissa ja Somaliassa", kertoo Lotta Themnér, yksi Uppsalan yliopiston konfliktiohjelman tutkijoista, joka on ollut nostamassa esiin States in Armed Conflict 2010 -raporttia.

Ulkopuolinen osallistuminen johtaa usein myös konfliktien ratkaisun vaikeutumiseen ja siten niiden pitkittymiseen. Kun mukana on useita osapuolia, on mukana niin ikään useita intressejä.
"Jos vastoin odotuksia onnistutaan saamaan osapuolet neuvottelupöydän äärelle on huomioitava useampi agenda. Mitä enemmän osapuolia, sitä vaikeampi", Themnér toteaa.

Ulkoista osallistumista konflikteihin on aina ollut, mutta selkeä kasvutrendi on havaittavissa 9.11.2001 tapahtuneiden Yhdysvaltain vastaisten terrori-iskujen jälkeen.
"Useat niistä konflikteista, joihin sittemmin on osallistunut ulkopuolisia toimijoita, ovat liittyneet terrorismin vastaiseen sotaan. Yhdysvallat on saanut monet valtiot mukaansa", Themnér sanoo.

Neutraalilla, rauhan säilyttämiseen liittyvällä mandaatilla konfliktiin osallistuvia valtioita ei ole otettu huomioon ulkoisten toimijoiden tilastoinnissa. Sen sijaan mukaan lasketaan toimijat, jotka osallistuvat konfliktiin sen yhtä osapuolta tukien riippumatta siitä, onko olemassa YK-mandaattia vai ei. Tästä syystä esimerkiksi Naton johtamat Isaf-joukot Afganistanissa, joilla on YK-mandaatti ja joihin Ruotsi (ja Suomi, toim.huom.) osallistuu, lasketaan ulkoisen toimijan sisältäviin konflikteihin.

Lotta Themnér ei halua ilmaista mielipidettä ISAFista, sillä konfliktiohjelman tarkoitus on kerätä tilastoja.
"Mutta totta kai, kun Afganistania katsotaan, tilanne ei näytä parantuneen ulkopuolisen osallistumisen myötä. Tapettujen määrä on alati kasvanut sodan alettua 2001. Vaikka kansainvälisten joukkojen määrä on aina vain lisääntynyt, taliban-liike on voimistunut. 2010 oli siihenastisista vuosista pahin, tuolloin 6500-7800 ihmistä sai surmansa sodassa."

Ohjelmaa johtava professori Peter Wallensteen puhuu toisenlaisen intervention puolesta; tehokkaasti kohdistettu kauppakielto asetoimituksia vastaan voi lieventää konfliktia.
Raportti kertoo myös joistakin myönteisistä trendeistä. Vuoden 2010 aikana aseellisten konfliktien määrä pieneni merkittävästi. Tämä vahvisti vuodesta 2009 havaittua kehityskulkua. 2000-luvun alusta nähty aktiivisten konfliktien nouseva trendi saattaa olla päättynyt. Konflikteissa myös kuolee vähemmän ihmisiä. 1990-luvun alussa taistelujen yhteydessä kuoli 70 000–80 000 ihmistä vuosittain. Vuonna 2010 luku oli 19 000. Hyvin harvat konfliktit ovat valtioiden välisiä, useimmat ovat valtioiden sisäisiä. Valtioiden väliset konfliktit ovat yleensä kaikkein tappavimpia.
Neljä vuoden 2010 konflikteista luokiteltiin sodiksi, mikä tarkoittaa, että ne vaativat vähintään tuhat uhria taisteluiden yhteydessä: Afganistan, Irak, Pakistan ja Somalia. Vuoden 1946 jälkeen ainoastaan yhtenä aikaisempana vuotena (1957) on ollut yhtä vähän aktiivisia sotia.

Vuoden 2011 tilastot eivät ole valmiina ,mutta raportin mukaan konfliktien määrä lienee noussut jonkin verran. Kaksi uutta konfliktia puhkesi Libyassa ja Norsunluurannikolla.

 

Lehden numero:

Uusimmat jutut samasta aiheesta

Rauhanturvaamista ilman sotilaita »

Kansalaisjärjestöt ympäri maailmaa ovat kehittäneet ja käyttäneet aseettoman rauhanturvaamisen toimintatapoja jo vuosikymmeniä. Tunnetuin näistä on Mahatma Gandhin konsepti Shanti Sena. Shanti Sena on ollut mallina monille uusille toimintatavoille, esimerkiksi Peace Brigade Internationalille, joka on erikoistunut puolueettomasti saattamaan ja suojelemaan ihmisoikeusaktivisteja. Samoin tähän pohjaavat Ziviler Friedensdienst – siviilien rauhanpalvelut Saksassa sekä Nonviolent Peaceforce.

Aikainen varoitus voi ehkäistä konflikteja »

Svenska freds- och skiljedomsföreningen -järjestön julkaisema raportti Early Warning varoittaa konflikteista, jotka ovat vaarassa pahentua tämän vuoden aikana. Sen sijaan, että jo puhjennutta sotatilaa pyrittäisiin rauhoittamaan, olisi syytä keskittyä sotien ennalta ehkäisemiseen.

Siviilikriisinhallinnan rooli kasvaa »

/
Kuva: Eekku Aromaa.

Kymmenen vuotta sitten sanaa siviilikriisinhallinta ei edes tunnettu. Nyt sotilaallisen kriisinhallinnan vaihtoehto on kovassa nousussa.

Vuodesta 2003 lähtien Euroopan unioni on aloittanut viisitoista siviilikriisinhallintaoperaatiota yhdessätoista eri maassa, kolmella eri mantereella. Kymmenen operaatiota on parhaillaan käynnissä, ja lähtövalmiudessa EU:n alueella on – ainakin periaatteessa - noin 13 000 siviilikriisinhallinnan ammattilaista.