Rauhanjärjestöt mukana ydinsulkusopimuksen seurannassa

Kirjoittaja:

 

YK:n ydinsulkusopimuksen (NPT) seurantakokousten ketju käynnistyy huhti-toukokuun vaihteessa. Tarkoituksena on valmistella sopimuksen seuraavaa, vuoden 2010 tarkistusta. Edellinen tarkistuskonferenssi päättyi täydelliseen epäonnistumiseen ja esimerkiksi YK:n pääsihteeri Kofi Annan varoitti kautensa lopulla maailmaa "vyörynomaisesti" uhkaavasta ydinaseiden omistuksen leviämisestä.

Vakiintuneet ydinasevallat ovat irtautuneet vuosina 1995 ja 2000 antamistaan aseriisuntalupauksista. Nyt ne käynnistävät aseidensa  uudistamishankkeita ja uusien oppien mukaan aseita voidaan käyttää joustavasti tarpeen mukaan. Ydinase ei ole enää pelkkä strateginen pelote. Ydinräjähde on monen terroristijärjestönkin tähtäimessä.

Kriittinen voima

Naisten rauhanliikkeen (WILPF) verkosto Reaching Critical Will on vuodesta 1999 alkaen koonnut valtioiden vastapainoksi poliittista tahdonvoimaa. Järjestön YK-toimistossa Jennifer Nordström onReaching organisoinut globaalin nettikeskustelun sopimuksen teemoista. Kullakin neljästä teemaryhmästä on vetäjä, joka laatii viikottain täydentyvän tiiviin raportin esityksineen. Raportit osoittavat melkoista asiantuntemusta.

(http://www.reachingcriticalwill.org)

Tänä vuonna YK onkin kutsunut kansalaisjärjestöjä osallistumaan NPT-kokoukseen. Rauhanjärjestöt esittelevät uudistusesityksiään diplomaateille kolmituntisessa sessiossa.

Tulevissa kokouksissa järjestöillä voisi olla muitakin kuin todistajan, asiantuntijan ja kriitikon rooli. Monet järjestöt kykenisivät löytämään ratkaisuja kiistoihin, joissa diplomatian kädet on sidottu. Henkilömiinat kieltävä kansainvälinen sopimus syntyi tällä tavoin kansalaisjärjestöaloitteesta.

Ydinaseeton maailma
vuoteen 2020 mennessä?

Globaali kansalaiskeskustelu on tuottanut useita "pienten askelten politiikkaan" kuuluvia esityksiä. Niiden painotus on vaiheistetussa aseriisunnassa, ei aseistuksen valvonnassa tai turvajärjestelmien parantamisessa. Esimerkiksi kaupunginjohtajien rauhanliike (Mayors for Peace http://www.mayorsforpeace.org) vaatii asettamaan tavoitteeksi ydinaseettoman maailman vuoteen 2020 mennessä. Järjestöt vaativat selkeää ohjelmaa, miten tähän päästään. Vuoden 2000 NPT-konferenssin 13 askelen politiikka hyväksyttiin konsensuksella, eikä ydinasevaltojen tulisi voida luopua siitä yksipuolisesti.

Eräs järjestöjen keskeisiä vaatimuksia on ydinaseen strategisen ja poliittisen arvon ja merkityksen vähentäminen. Järjestöt vaativat valtioita tuomitsemaan ydinaseen selkeäsanaisesti. Niihin tulisi suhtautua samalla tavoin kuin biologisiin ja kemiallisiin aseisiin, joiden täyskieltoa ei aseisiin liittyvän poliittisen häpeän vuoksi kukaan enää periaatteessa vastusta.

Kaikkien ydinkokeiden kiellosta jo yli kymmenen vuotta sitten laadittu sopimus ei ole vieläkään voimassa ennen kaikkea Yhdysvaltojen kieltäytyessä ratifioimasta sitä. Tämä on este Iranin kaltaisten maiden vetämiselle mukaan koekieltoon.

Järjestöt odottavat myös EU:lta poliittista linjausta konferenssiin. Vuoden 2005 tarkistuskonferenssiin EU-maat laativat tiukan ja kattavan yhteisen kannan. Nyt näyttää siltä, että EU seuraa Wienin kokousta rauhallisesti vain katseella, vaikka Euroopan parlamentti vaatikin maaliskuussa sekä ministerineuvostoa että komissiota ottamaan kantaa aiheeseen (ks. erillinen juttu tässä Paxissa).

Poliittisen tahdon puute voi kuitenkin olla vain teollistuneiden maiden näköharha - monet sitoutumattomien maiden liikkeen jäsenmaat ovat YK:ssa ajaneet kielto- ja aseidenriisuntapolitiikkaa. Esimerkiksi joulukuussa 2006 YK:n yleiskokous hyväksyi 125 maan enemmistöllä päätöslauselman, jossa ydinase tuomittiin ja vaadittiin juridisesti sitovaa sopimusta aseidenriisunnasta.

Lehden numero: