- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Pääkirjoitus
Tällaisina aikoina ei ole helppoa olla rauhanaktivisti, kirjoittaa Laura Lodenius kolumnissaan Rohkea on rauhan kannalla. Tähän ajatukseen on helppo yhtyä. Ukrainan kriisin tultua vakavammaksi päivä päivältä ja kuukausi kuukaudelta olemme saaneet kuulla monien aiemmin pasifisteina pitämiemme ihmisten näkemyksiä siitä, kuinka Suomen Nato-jäsenyys olisi paras mahdollinen ratkaisu. Jotkut ovat myös katsoneet, että rautaa rajalle olisi erinomainen neuvo noudatettavaksi vielä 2010-luvullakin, jos asiat ovat rajan takana hiukankin muuttuneet. Erikoinen russofobia viholliskuvien luomisineen näyttää valtaavan alaa.
Näyttää siltä, että ihmisten todelliset ajatukset punnitaan erikoistilanteissa. Osama bin Ladenin teloitus ilman oikeudenkäyntiä osoitti ihmisoikeuspuheen ohuuden ja jäämisen pintasilaukseksi monien ihmisten ajattelussa. Riemuitsemaan kehottavat näkemykset lehdissä ja yhdysvalloissa kaduilla valloillaan olevat kuolinjuhlat olivat irvokas osoitus siitä, että useimmilta unohtuu inhimillisyys hyvinkin helposti. Myös muutama vuosi sitten tapahtuneen norjalaisen joukkomurhan kohdalla monet olivat valmiita vaatimaan kuolemantuomiota tekijälle (jonka nimen jätän tarkoituksella tässä mainitsematta).
Kaikki väärintekijät ansaitsevat inhimillistä kohtelua, asiallisen oikeudenkäynnin ja oikeudenmukaisen tuomion. Kuolemanrangaistus vie meidät vanhan testamentin oikeudenmukaisuuskäsitykseen, joka, kuten tunnettua on, johtaa siihen, että olemme lopulta kaikki sokeita. Silmä silmästä ei voi olla ratkaisu, oikeus voi.
Tässä Paxin numerossa esitellään myös uusia työntekijöitä Rauhanasemalla: Anni Lahtinen ja Tuuli Vuori. Samoin lehdestä löytyy tietoa Naton huippukokouksesta, Israelin asekaupan vastustuksesta, traumatisoituneiden lasten saamasta avusta ja 30-vuotiaasta Rauhanasemasta.
Meillä rauhanliikkeessä on ollut tapana kirjoittaa rauhasta usein sodan kautta. Tämän syksyn Paxeissa meillä on kuitenkin tarkoituksena lähestyä aihetta myös toisin. Me aiomme esitellä niitä ääniä, jotka puhuvat rauhasta sodan keskellä. Tässä lehdessä Minna Vähäsalo kirjoittaa ihmisoikeuspuolustajien B´tselem-järjestöstä, joka raportoi Israelin tekemiä ihmisoikeusloukkauksia. Syksyn myöhemmissä numeroissa paneudumme Israelin rauhanliikkeeseen laajemminkin sekä kerromme myös Venäjän kansalaisyhteiskunnasta. Haussa on myös Ukrainan rauhanliike, mitä sille kuuluu ja onko sitä olemassakaan?
Kuva: Anna-Stiina Lundqvist
Lehden numero:
Banners
