Syyrian konflikti ja aseet – kuka aseistaa vastarintaa, ja johtaako se kansainväliseen väliintuloon?

Kirjoittaja:

Syyrialaisten oppositioryhmien kattojärjestö Syyrian kansallisneuvosto (SNC) ilmoitti virallisessa perustamiskokouksessaan Turkissa sunnuntaina 2. lokakuuta, ettei se hyväksy ulkomaista väliintuloa, joka horjuttaisi maan kansalaisten itsemääräämisoikeutta. Kun kansallisneuvosto tämän jälkeen julkaisi nettisivuillaan strategisia karttoja maan ilmapuolustuksen sijainneista, tapahtunutta alettiin tulkita kuitenkin välittömästi sen haluna muodostaa lentokieltoalue Syyrian ylle.

Vaikka kysymys lentokieltoalueen julistamisesta jakaakin Syyrian kansallisneuvoston rivejä, ja vaikkei se merkitsisikään yksiviivaisesti ulkopuolista sotilaallista väliintuloa (samoin kuin sotilaallinen väliintulo ei välttämättä edellytä turvallisuusneuvoston valtuutusta, ainakaan Yhdysvaltojen mukaan), yhdysvaltalaismedialle tapaus on kuitenkin väistämättä mieluinen. Sille Yhdysvaltojen rooli arabimaiden konfliktienselvittelyssä on korvaamaton.

Yhdysvaltalaisissa tiedotusvälineissä on julkaistu aktiivisesti uutiskuvaa syyrialaisista aktivisteista, jotka ovat alkaneet vaatia ulkomaiden ja Naton puuttumista vaikeaksi ajautuneeseen tilanteeseen. Muun muassa Washington Post kuvasi 29.8. mielenosoituksissa kannettuja kylttejä: ”Haluamme mitä tahansa [interventiota], joka lopettaa tappamisen, olipa se arabialainen tai ulkomaalainen.”

Syyrian tilannetta paikan päältä seuranneen Suomen Lähi-idän Instituutin johtajan Ari Kerkkäsen mukaan kansainvälinen sotilaallinen väliintulo ei kuitenkaan ole saanut suurta kannatusta mielenosoittajien keskuudessa.
”Pieni osa heistä on alkanut sitä vaatia, mutta heidän asemansa ja heidän saama tuki ja oikeutus muiden mielenosoittajien, oppositioryhmien ja mielenosoituksia koordinoivien komiteoiden puolelta on edelleen vähintäänkin epäselvä.”

Kerkkäsen mukaan Libyan tapahtumat ovat hieman voimistaneet vaatimuksia väliintulosta, mutta ne näyttävät yhtä kaikki perustuvan enemmän epärealistiseen käsitykseen kansainvälisen yhteisön kyvystä vaikuttaa tilanteeseen kuin itse todelliseen, Syyrian olosuhteet huomioon ottavaan arvioon.

Syyrian asevientikiellon vastustajat ovatkin ammentaneet moraalista tukea Libyan tapahtumista. Venäjä on kritisoinut Ranskaa siitä, että se on toimittanut aseita Libyan kapinallisille asevientikiellon ollessa voimassa, ja nyt Syyrian hallinto syyttää Yhdysvaltoja ja EU-maita mielenosoittajien aseistamisesta.

Kerkkänen pitää mahdollisena, että aseelliset ryhmät saavat jossain määrin tukea Syyrian ulkopuolelta.
”Tässä vaiheessa on mahdoton tietää, tuleeko sitä Yhdysvalloista tai ovatko jotkut yksittäiset EU-maat siinä mukana. On luonnollista, että Syyrian propagandakoneisto esittää näitä väitteitä johtuen sekä Yhdysvaltojen että EU:n saartotoimista ja perinteisestä Yhdysvallat-uhkakuvasta.”

Merkittävimmän tukensa aseelliset ryhmät ovat Kerkkäsen mukaan saaneet kuitenkin heikosti vartioitujen rajojen takaa naapurimaista, Jordaniasta, Libanonista, Turkista ja mahdollisesti Saudi-Arabiasta.
”Nämä ryhmät lienevät osittain samoja, jotka ovat eläneet pitkään rikollisuudesta ja salakuljetuksesta rajaseuduilla. Syyria on Lähi-idän valtataistelun jakolinjalla Saudi-Arabian johtaman sunni- ja Iranin johtaman shia-rintaman välissä, eikä ole perusteetonta olettaa, että nämä valtiot pyrkivät vaikuttamaan itselleen edullisen lopputuloksen syntymiseen Syyriassa ja sen lähiympäristössä.”

Iran tukee Syyrian nykyhallinnon jatkumista, Saudi-Arabia ja Turkki taas vastustavat sitä. Libanon pysyy virallisesti neutraalina, mutta on Kerkkäsen mukaan jakautunut syvästi kahtia Syyrian nykyhallintoa tukevien ja sitä vastustavien kesken.

Syyrian kapinallisten asesalakuljetuksia koskevat syytökset ovat viime aikoina viitanneet alati kasvavaan aseiden mustaan pörssiin etenkin Libanonista mutta myös Irakista, Turkista ja Jordaniasta. Libanonista salakuljetetuilla aseilla ei YLE Uutisten haastatteleman rauhaninstituutin tutkijan Pieter Wezemanin mukaan tosin vielä kyetä muodostamaan aseellista vastarintaa. Kerkkänen kuitenkin toteaa, että jo nykyisillä maassa olevilla pienaseilla pystytään luomaan pelkoa ja kaaosta. Hänen mukaansa metsästysaseistus on Syyriassa yhtä runsasta kuin Suomessa, ja hallitsevan Baath-puolueen virkailijat ovat aiemmin saaneet aseita hallinnolta.
”Mielenosoitusten jatkuessa ympäri Syyriaa on syntynyt kodinturvajoukkoihin rinnastettavia epävirallisia aseellisia ryhmittymiä tai ainakin valmius näiden ryhmien mobilisoimiseen on korkealla.”

Tämän lisäksi vastarinta saa aseita yhä enenemissä määrin loikanneilta sotilailta. Turkkiin loikannut kenraali Riad Assaad ehti jo julistaa Washington Postille loikkareista koostuvan Vapaan Syyrian armeijan aloittamia hallituksen vastaisia sabotaasitoimia ”aseellisen kapinan alkuna”.

Armeijan huippukalustoa loikkarit eivät Kerkkäsen mukaan ole kuitenkaan vieneet mukanaan.
”Tähänastiset loikkaukset armeijasta näyttävät tapahtuneen lähinnä varusmiesyksiköistä, jotka ovat sunna-enemmistöisiä. Ne ovat myös heikoimmin varustettuja, ja loikkauksista huolimatta niistä on vaikea muodostaa niin vahvoja vastarintayksiköitä, että ne pystyisivät muuhun kuin häirintätaisteluun hallituksen turvallisuuspalveluiden ja armeijan erikoisyksikköjen joukkoja vastaan.”

Lehden numero: