Syyrian konflikti ja aseet – kädenvääntöä asevientikiellosta ja talouspakotteista

Kirjoittaja:

Yhdysvallat on määrännyt Syyriaan asevientikiellon ja asteittain kovennettuja talouspakotteita 1970-luvulta lähtien. Terrorisminvastaisen sodan alettua George W. Bushin hallinto liitti Syyrian niin sanottuun pahuuden akseliin, ja vuonna 2004 Bush sääti toimeenpanevan määräyksen (Executive Order 13338), joka kielsi miltei kaiken yhdysvaltalaisviennin Syyriaan. Talouspakotteita tiukennettiin jälleen tämän vuoden huhti- ja toukokuussa, kun syyrialaishallinnon ihmisoikeusloukkaukset nousivat median otsikoihin.

EU ja Sveitsi asettivat Syyrian asevientikieltoon toukokuussa ja Turkki syyskuun toiseksi viimeisellä viikolla. Euroopan osalta asevientikieltoa on kuitenkin pidetty lähinnä symbolisena eleenä, sillä Euroopan maiden asevienti Syyriaan on ollut viime vuosina vähäistä. Italiasta maahan on toimitettu ainakin panssarivaunuja, ja Iso-Britannian aseluvat ovat puolestaan käsittäneet pääasiassa pienaseita, pienaseiden ammuksia ja kaksoiskäyttölupia. Brittiläisen Campaign Against Arms Trade (CAAT) -järjestön mukaan Iso-Britannian aselupien arvo on ollut vuosien 2008–2010 välillä kuitenkin ainoastaan noin 100 000 puntaa.

SaferGlobe Finlandin tutkija Jarmo Pykälä kertoo Suomen asevientilupien osalta, että vuosina 2009–2010 Syyriaan myönnettiin kymmenen vientilupaa Nokia Siemens Networksin kaksoiskäyttötuotteille ja esittelyvientilupia kahdelle Mastsysten Int'l Oy:n (nyk. Cobham Mast Systems) teleskooppimastolle.

Hufvudstadsbladet uutisoi elokuussa, että Syyrian hallinto on todennäköisesti salakuunnellut mielenosoittajien matkapuhelimia ja tekstiviestejä NSN:n valvontateknologian avulla. Nyt yrityksen viestintäpäällikkö Riitta Mård kuitenkin vakuuttaa, että Iran-kohun jäljiltä ihmisoikeuksien kannalta kyseenalaiset Monitoring Centre asiat eivät enää kuulu NSN:lle, vaan ne on myyty Trovicor-nimiselle yritykselle. Hän ei kuitenkaan osannut kertoa tarkemmin yrityksen kytköksistä Syyriaan. Elokuussa myös yrityksen valvontateknologiakaupat Bahrainin sortohallinnon kanssa nousivat julkisuuteen. Tapauksien tiimoilta EU:n lainsäätäjät tekivät EU:lle tutkimuspyynnön, jossa vaadittiin selvittämään sortaville hallinnoille valvontalaitteistoa myyneiden eurooppalaisyritysten osallisuutta ihmisoikeusloukkauksiin.

Myös teleskooppimastojen esittelyviennin kohtalo jää epäselväksi. Puhelinkyselyyn vastannut Cobham Mast Systemsin myynti- ja markkinointijohtaja Markku Vuorinen ei ole sanottavan innoissaan yhteydenotosta eikä osaa kertoa sen kummemmin mahdollisesti toteutuneista esittelyvienneistä tai jatkoa koskevista kauppaneuvotteluista.

Puolustusministeriön erityisasiantuntijan Sanna Poutiaisen mukaan mitään Suomen asevientilupia ei ole vuoden 2011 osalta peruttu. Asiasta neuvoteltiin puolustusministeriössä keväällä, kun joidenkin EU:n ulkopuolisten maiden poliittiset tilanteet näyttivät herkiltä. Kysymys ratkaistiin sillä, että puolustusministeriö päätyi ohjeistamaan yrityksiä pidättäytymään viennistä.

Syyrian kohdalla EU-maiden välistä kiistelyä on kuitenkin käyty ennen kaikkea laajempien talouspakotteiden osalta. Toukokuussa Kypros, Kreikka, Italia ja Espanja suhtautuivat nyrpeästi presidentti Bashar al-Assadin henkilökohtaiseen sanktioimiseen. Äänekkäin vastustus on koskenut öljyn ostokieltoa, joka Italian lykkäysvaatimusten vuoksi tulee voimaan vastaan marraskuusta alkaen. Öljyntuontia koskevilla talouspakotteilla on nähty olevan suurta merkitystä syyrialaishallinnon taloudelle, sillä 95 prosenttia Syyrian öljynviennistä suuntautuu Eurooppaan, ensisijassa Saksaan, Hollantiin, Ranskaan ja Italiaan.

Parhaillaan myös Syyrialle taloudellisesti keskeinen vaihtokumppani Turkki pohtii laajempien talouspakotteiden kohdistamista al-Assadin hallintoa vastaan. Syyrialaishallinnon tukilähteiden tyrehdyttämistä toivovat äänet ovat kuitenkin suunnanneet katseensa Venäjään. Venäjän valtiollisen asevientiviraston Rosoboronexportin johtaja Anatoly Isaikin vastasi yhdysvaltalaispainostukseen elokuussa, että maan asetoimituksia jatketaan. Hänen mukaan Venäjä oli jo menettänyt neljä miljardia dollaria Libyan kaatuneiden kauppojen johdosta, ja viraston oli viime kädessä "täytettävä sopimukselliset velvoitteensa" niin kauan kuin asekaupat eivät olleet kansainvälisen lain vastaisia.

Valtiollisen viraston johtajan näkemys on ehkä hieman harhaanjohtava siksi, että YK:n turvallisuusneuvostossa istuvat Venäjä ja Kiina ovat toistuvasti estäneet asevientiä koskevan päätöslauselman syntymisen, viimeksi 4. lokakuuta. Elokuussa aikaansaatu lauselma tuomitsi al-Assadin hallinnon ihmisoikeusloukkaukset siviilejä vastaan, mutta Venäjän ja Kiinan vastustuksen vuoksi pakotteet jätettiin sen ulkopuolelle. Myös Brasilia, Intia ja Etelä-Afrikka ovat vastustaneet päätöslauselmaa, sillä ne ovat nähneet sen alkulaukauksena Libyan kaltaisen kansainvälisen väliintulon toistumiselle Syyriassa.

Ei ole yllättävää, että kriittiset äänensävyt YK:n toimintaa kohtaan ovat saaneet näkyvyyttä niin kutsutun länsimaisen (valta)median ulkopuolella. Kesäkuussa Russia Today -uutiskanavan haastattelema argentiinalainen politiikan tutkija ja taloustieteilijä Adrian Salbuchi kritisoi YK:ta siitä, että se oli muuttunut yhä enenevissä määrin vaikutusvaltaisimpien jäsentensä, etenkin Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja Ranskan valtapolitiikan välineeksi, jonka avulla ne hyödynsivät arabimaiden sisäisiä konflikteja omien intressiensä edistämiseksi. Salbuchin mukaan länsimaiden puheet demokratiasta joutuivat kyseenalaiseen valoon Syyrian kohdalla, sillä YK ei ollut aiemmin tuominnut esimerkiksi Bahrainin ja Egyptin keväisiä tapahtumia.

Lehden numero: